Kämppä

Täällä päin maailmaa kampusasuminen on varsin yleistä ja useimmat tuntuvatkin valitsevan tämän vaihtoehdon muuttaessaan kaupunkiin. Saskatchewanin yliopisto tarjoaa asuntoja aivan kampuksen ytimessä tai n. 10 minuutin kävelymatkan päästä. Meidän kämpät sijaitsee Seager Wheeler -nimisessä kerrostalossa, joka on osa  McEwon Park -kompleksia. Tässä talossa sama asunto jaetaan viiden muun henkilön kanssa. Jokaisella on oma huone, mutta keittiö, olohuone ja kylpyhuone ovat yhteisiä. Ylimmästä kerroksesta löytyvät pesutupa ja asukkaiden hengailualue.

Tulevat kuvat on allekirjoittaneen asunnosta - Esan asunto on muuten identtinen, mutta tuon ihanuuden voi kuorruttaa testosteronilla ja muilla miehisillä asioilla (mm. hiki, viina, paska, likaiset astiat, likaiset vaatteet, tyttöjulisteet).

Olohuone ei ole vielä saavuttanut meidän asunnossamme kovin suurta suosiota. Yhdet illanistujaiset kuitenkin todistivat, että tuohon tilaan mahtuu reilusti enemmän väkeä mitä äkkiseltään uskoisi. Ja kyllä, kokolattiamatto on jatkettu sivupöytiin ja sohvapöytään! Jos jotain en täkäläisessä kulttuurissa ymmärrä niin kokolattiamattoja.

Keittiö on kylpyhuoneen ohella ainoa kokolattiamatoista vapaa vyöhyke. Keittiö itsessään on mukavan suuri ja laitteet toimii hyvin, mutta yksi jääkaappi ja pakastin kuudelle hengelle on kyllä varsin vähän. Yleistä onkin kuulemamme mukaan hankkia minijääkaappi omaan huoneeseen.

Huoneet näyttävätkin sitten tältä. Sänky, pöytä ja hyllykkö. Kuvassa ei näy vaatekappia eikä pesuallasta. Huoneeseen olen ihan riittävän tyytyväinen. Toki poistaisin välittömästi kokolattiamaton ja vaihtaisin verhot, mutta ehkä näitä sietää sen muutaman kuukauden. Rumia verhojakin kompensoin rumimman värisellä viltillä, minkä Searsilta löysin. Seinille aion jostain keksiä mukavia, ilostuttavia kuvia ja hyllyyn haalia vielä monta hyvää kirjaa. Sänky on aivan ihanan kova ja lavuaari huoneessa todella kätevä lisä. Vielä jos ryökäleet laittaisivat lämmön päälle, olisi mukavampaa opiskella. Nykyisellään lämpötila omassa huoneessani on lähes sietämätön.

Toistaiseksi kämppiselämä omalta osaltani on lähtenyt ihan hyvin käyntiin. En varsinaisesti pidä tästä asumismuodosta, mutta toistaiseksi olen sopeutunut. Meitä on melkoisen kansainvälinen joukko samassa asunnossa, mikä on helpottanut tutustumista. Olemme puhuneet illallisista, joissa jokainen tekisi vuorollaan jotain kotimaalleen tyypillistä ruokaa. Sitten saisimmekin vuoronperään maistella suomalaisia, norjalaisia, australialaisia, iranilaisia, kiinalaisia ja kanadalaisia herkkuja. 

Suomalaisista herkuista puheenollen, kiitos saapuneesta Suomi-paketista!  Olotila:

U-Start International ja yleiset orientaatiot

Me saavuttiin tosiaan Saskatooniin muutamaa viikkoa aikaisemmin mitä muut vaihtarit. Osallistuimme U-Start Internationaliin, eräänlaiseen orientaatiojaksoon, mikä ihan nimensäkin mukaisesti on suunniteltu vaihto-opiskelijoille. Jälkikäteen ajateltuna olisin mieluummin tutustunut yksikseni kaupunkiin tuon muutaman viikon aikana kuin osallistunut orientaatioon. Vaikka mukaan tarttui uusia tuttavuuksia ja ohjelmassa oli muutama upea kokemus (Wanuskewin, Smudge, tietyllä tavalla myös Huskies-peli), jäi päällimmäisenä mieleen harmitus.

Ohjelma oli enimmäkseen suunniteltu ensimmäisen vuoden opiskelijoille eikä mukana ollut juuri lainkaan itse kaupunkiin tutustumista. Ohjelmaan oli ängetty valtavasti akateemisia tehtäviä eikä aikaa tuntunut riittävän edes kaupassa käyntiin (tai niin... olisi kai riittänyt, ellei me oltaisi jokaisella reissulla eksytty). Itse en suosittele tätä orientaatioviikkoa kenellekään, jolla on jo takana yliopisto-opintoja tai kenellekään, joka haluaa käyttää aikaa kaupunkiin tutustumiseen.

Viime viikolla olikin sitten yliopiston järjestämät yleiset orientaatiot, ensin kaikille yliopistoon saapuneille ja seuraavana päivänä kaikille vaihtareille / ulkomaalaisille. Nämä orientaatiot oli kummatkin mielestäni ihan hyödyllisiä (jaetun krääsän määrä kuitenkin oli aivan järkyttävä, vähemmälläkin määrällä pärjäisi), joten näitä suosittelen kaikille tänne vaihtoon saapuville. Täällä on vaihdossa todella paljon ruotsalaisia ja melkein kaikki maanosat tuntui olevan edustettuna. Meitä suomalaisiakin taitaa olla peräti kuusi täällä nyt syksyllä! Vielä on joitain yliopiston järjestämiä vaihtareille tarkoitettuja juttuja ja sitten taidamme olla omillamme. Kampusalue tuntuu olevan melko hyvin jo hallussa (lue: löydämme luentosalit ilman tuntikausien etsimistä), mutta kaupunki muuten on vielä hieman hakusessa. Kyllä se tästä!

Kuvissa näkyy kaunista kampusaluetta. Kyllä, luentosalit löytyy kaiken tuon vehreyden keskeltä. Kaikki kuvat: The Wonder City Photo Gallery.

Opiskelusta

Esa kirjoittikin omista kursseistaan jo täällä, ja nyt kun kaikki kurssit on virallisesti alkaneet voin minäkin hieman kertoa omista opinnoistani. Kaikki omat kurssini, yhtä lukuunottamatta, käsittelevät kanadalaista kirjallisuutta.

Syksyllä:

• Canadian Literature in English (jatkuu koko vuoden)
• Canadian Fiction from 1960 to the Present
• Western Canadian Literature

Keväällä:

• Literature and Colonialism
• Canadian Fiction from Beginnings to 1960 

Rehellisesti Literature and Colonialism -kurssi ei pahemmin kiinnosta, mutta pakko oli jotain ottaa. Alunperin pyrin kurssille, joka käsittelee kanadalaista fantasiakirjallisuutta, mutta se täyttyi tietysti hetkessä ja minä vaihtarina en joukkoon enää mahtunut.

Opiskelussa on täällä aika suuria eroja Suomeen verrattuna. Kotiyliopistossa kävin luennoilla muutaman kerran viikossa (maksimissaan), täällä luentoja on päivittäin. Luennot ovat kestoltaan joko todella lyhyitä tai todella pitkiä. Kolmesti viikossa käyn 50 minuuttia kestävällä luennolla, kun taas maanantaisin käyn kolme tuntia kestävällä iltaluennolla, josta pääsen kotiin vasta yhdeksän jälkeen. Voin kuvitella, että talvella tuo kurssi tulee olemaan melko tuskainen kärsittävä, vaikka aihe olisi miten mielenkiintoinen tahansa. 

Luentojen rakenteessakin on melkoisia eroja ja totuttelemista kyllä riittää. Yksittäisellä kurssilla työmäärä on valtava, ja en pystyisi suoriutumaan enää neljästä kurssista, vaikka Suomessa kursseja voi ollakin reilusti enemmän. Keskimäärin luettavia kirjoja on 6 kurssia kohden ja kirjoitettavia esseitä kahdesta kuuteen. Ja vielä joulukuussa/ huhtikuussa loppukokeet. Kursseilla painotetaan keskustelua ja yhtä kirjaa voidaan käsitellä helposti neljä luentokertaa. Vielä en osaa sanoa turhaudunko tähän tapaan tulevaisuudessa, mutta ainakin tällä hetkellä tämä tapa tuntuu paremmalta ja opettavaisemmalta. Professorit käyvät paljon läpi taustaa, ja minäkin pysyn hyvin mukana kun tiedän kontekstista edes jotain. Tietysti tavat vaihtelevat tiedekunnittain, mutta veikkaisin, että opiskelu kaikilla Saskatchewanin yliopiston humanistisilla aloilla on suunnilleen samankaltaista.

Periaatteena on, että kaikki kirjat ostetaan omaksi. Lupaan, että täältä palattuani en enää koskaan tuskaile kirjojen saatavuuden kanssa Turussa. Mitä sitten jos joutuu yhden tai muutaman kirjan hankkimaan yksittäiselle kursille. Täällä opiskelija voi helposti kuluttaa reilusti yli 300 Kanadan dollaria lukukaudessa oppikirjoihin. Itse selviän tällä lukukaudella varmaan noin 150 CADilla. Suuren osan kirjoista olen saanut lainaan yliopiston upeasta kirjastosta tai löytänyt käytettynä antikvariaateista. Muutaman kirjan joudun ostamaan uutena ja se kyllä kirpaisee. Kirjat (kuten kaikki muukin täällä) ovat todella kalliita. Etsimäni novellikokoelma maksaa uutena yli 70 CADia ja tavallinen pokkaripainos voi maksaa yli 20 CADia. Kirjallisuuden opiskelu taitaa kuitenkin olla halvimmasta päästä, joten en valita. Onpahan tuliaisia omaan kirjahyllyyn ja riittävästi materiaalia kandikirjan valintaan. 

Lopuksi vielä kirjalista kaikille kirjojen ystäville. Tässä ovat kaikki syksyn aikana luettavat kirjat, miten monta tunnistat?

• Stephen Leacock: Sunshine Sketches of a Little Town
• Robertson Davies: Leaven of Malice
• Margaret Laurence: A Bird in the House
• Margaret Atwood: The Journals of Susanna Moodie
• Sinclair Ross: As for Me and My House
• Robert Kroetsch: The Studhorse Man
• Adele Wiseman: Crackpot
• Guy Vanderhaeghe: Man Descending
• Thomas King: Medicine River
• Open Country: Canadian Short Stories in English
• Margaret Laurence: The Stone Angel
• Thomas Wharton: Icefields
• Margaret Atwood: Alias Grace
• Tomson Highway: Kiss of the Fur Queen
• Lisa Moore: February
• + Runoja ja katkelmia lukupaketeista

Lenkkeilymaastot

Saskatoonin parasta antia on luonto. Aivan keskustassakin on todella vehreää ja puistoja löytyy todella paljon. Jokirantaa kiertää kummaltakin puolelta Meewasin trail eli luontopoluista ja pikkuteistä koostuva ulkoilureitti. Kokonaisuudessaan Meewasin on kymmeniä kilometrejä pitkä, josta me olemme kiertäneet toistaiseksi vain muutamia kilometrejä. Meewasin tarkoittaa creen kielellä kaunista ja juuri se sana sopii hyvin kuvaamaan meidän uusia lenkkeilymaastoja. Ehkä juuri ulkoilumahdollisuuksia johtuen löytyy tästä kaupungista aivan valtavasti lenkkeilijöitä. Juoksutapahtumiakin järjestetään todella usein, ja jos oikein rohkenemme, osallistumme yhteen juoksutapahtumaan parin viikon päästä.

Ylemmässä kuvassa on oikealla University bridge, joka johdattaa nimensä mukaisesti yliopistolle. Saskatoonia kutsutaan siltojen kaupungiksi, syystäkin. Siltoja siis piisaa, hieman isompia virityksiä mitä Turussa. Me olemme tainneet ylittää vasta kolme siltaa, muut ovat joko todella kaukana tai sitten poissa käytöstä. Joen toisella puolella näkyvät talot kummassakin kuvassa ovat downtownin aluetta eli kaupungin keskustaa. Alemmassa kuvassa näkyvän ryteikön lomasta löytyy Meewasin.

Luonto on todella läsnä täällä, mutta vähän aneemisella tavalla. Puistot ovat oikeastaan enemmänkin suuria nurmikenttiä eikä kasvillisuus ole kovinkaan monipuolista muualla kuin jokirannassa. Tällä hetkellä ainakin oma lempipaikkani löytyy juuri tuolta meidän lenkkipoluilta, joko lenkkeillen tai kävellen. Tämä kuva on eräältä kävelyretkeltämme keskustasta kotiin. Istahdimme pieneen puistoon hengähtämään ja nauttimaan ..kröhöm.. virvokkeita. Kohta ympärillä surisi ja pörräsi niin monta erilaista vipeltäjää, että tuntui kuin olisi avaraan luontoon eksynyt. Täällä on vielä tähän aikaan loppukesästä aivan valtavan kauniita perhosia, sudenkorentoja ja ties mitä muita pörriäisiä.

  

Ps. Olispa kiva, jos blogiin eksyneet tai tarkoituksella löytäneet jättäisivät puumerkin kommenttiosioon!

T: Kaks tomppelia

Elämää eläintarhassa

Tervehdys kaikille lukijoille minunkin puolestani. Nyt se kaikkein jännittävin hetki, luentojen aloitus, on vihdoin ja viimein käsillä. Mutkikkaiden vaiheiden jälkeen sain lopulta haluamani kurssit ensi vuodelle, mikä oli valtava helpotus. Vastaavia kursseja kun ei ole saatavilla missään kotimaisessa yliopistossa. Ensi lukuvuoden kurssiohjelma näyttää seuraavalta:

syksyllä
- Introduction to Canadian Native Studies
- Contemporary North American Aboriginal Literatures
- Literature of Native North America (jatkuu koko vuoden)

keväällä
- Indigenous Storytelling of the Prairies
- Literature and Colonialism

Toivottavasti ovat sisällöltään yhtä kattavia ja valaisevia mitä kurssien nimet antavat ymmärtää. Luentoja näyttäisi olevan jonkin verran enemmän kuin kotiyliopistossa, mutta sentään varhaisimmat alkavat ikihumanistille sopivasti vasta puolenpäivän tienoihin. Täällä opiskelu on selkeästi hieman erilaista kuin Turussa, missä en ole kolmen vuoteni aikana viettänyt yhdessäkään periodissa yli kymmentä tuntia viikossa luentosalissa tai seminaarihuoneessa.

Olen jo ehtinyt hiukan tutustua kämppiksiini, joiden kanssa on kärvisteltävä seuraavat kahdeksan kuukautta. Suoriuduimme tutustumisriitistämme hyvinkin perimaskuliinisesti juomalla olutta Beerio Kart -pelin ohessa. Kyseessä on siis juomapeliksi muutettu versio Nintendo N64:n legendaarisesta Mario Kartista. Jokainen pelaaja kaataa itselleen oluen/muun alkoholijuoman, joka on juotava loppuun ennen kisan päättymistä. Sääntöihin sisältyy itseäni suuresti huvittanut moraalinen opetus, sillä juodessaan pelaajan on laskettava ohjaimensa lattialle (ajaessa ei ryypätä).

Kämppikset taitavat kaikki olla parikymppisiä janttereita elämäntapojensa ja arvojensa puolesta. Eli kalja maistuu ja muuten elämä pyörii pitkälti sen naisen kaikkein pyhimmän ympärillä. Joka päivä kämpille tullessa odottaa lauma sohvalla lojuvia mölyapinoita, jotka ottavat iloisin huudahduksin potentiaalisen lajitoverinsa vastaan.

Teen todennäköisesti yliopiston kirjastosta uuden kotini nyt kun lukuvuosi käynnistyy. Opiskelu tai pokerin pelaaminen kämpillä vaatisi joko korvatulppien jatkuvaa käyttöä tai buddhalaisten hengitystekniikoiden täydellistä hallitsemista. Tietysti voin aina silloin tällöin livahtaa käytävän toiselle puolelle Anniinan vastaavaan ruotsinlaivahyttiin.

Ensimmäinen Huskies-peli

Savustusrituaalin jälkeen meillä oli vielä illalla mahdollisuus päästä katsomaan kanadalaista jalkapalloa ja kannustamaan täkäläisen yliopistomme joukkue Huskies voittoon. Olimme kummatkin varsin innoissamme pelistä, koska tiesimme yliopistourheilun olevan täällä iso juttu. Ja niinhän se olikin! Arviomme mukaan yleisöä oli tuhansia, mahdollisesti jopa 5000. Paikallisia löytyi yleisöstä niin nuoria yliopisto-opiskelijoita kuin vanhoja kannattajiakin. Oli mukana kokonaisia perheitäkin vihreisiin pukeutuneena. Erätauoilla järjestettiin kaikenlaisia arvontoja ja ties mitä, joten olihan se mielenkiintoista päästä katsomaan tällaista isompaa urheilutapahtumaa.

Itse pelistä en sitten ymmärtänyt yhtään mitään, eikä tainnut Esakaan ymmärtää. Peli kesti reilusti yli kolme tuntia ja neljästä erästä kolme oli aivan luokattoman hidastempoisia. Albertan Golden Bears ei pysynyt yhtään pelissä mukana ja muutenkin... haukotus. Voittolukema taisi olla 27-0 Huskiesien hyväksi. Viimeisessä kahdessa erässä ei kumpikaan kerännyt pisteitä.  Ilmeisesti kyseessä oli poikkeuksellisen hidastempoinen peli, mutta en taida jaksaa kiinnostua lajista kuitenkaan tämän enempää.

Kuvassa vasemmalla näkyy joukkueet: keltaisissa Albertan Golden Bears, vihreissä University of Saskatchewanin Huskies. Oikeassa yläkulmassa hidastempoista peliä ja seisoskelua. Alakulmassa huonolaatuinen kuva pelin jälkeisestä ilotulituksesta. Vielä ei ole selvinnyt ilotulitetaanko täällä vain Huskiesien voittoja, vai saako häviökin räiskeet taivaalle.

Se täytyy kyllä sanoa, että varmasti käymme katsomassa jonkun muun lajin yliopistoliigapelejä. Tapahtumana kuitenkin tämä peli oli ihan viihdyttävä, lajina ei vaan meidän juttu. Yliopistojoukkueiden pelaajat on todella kovia ja muutenkin taso on huikea.

Smudge-savustusrituaali

Tänään saimme kokea jotain ainutkertaista. Orientaatioaikamme päätteeksi pääsimme osallistumaan paikallisen Cree-heimon vanhimman pitämään puhdistumis/siirtymärituaaliin. Tupakkaa vastaan Walter Linklater puhui aluksi intiaanikansojen uskomuksista, rituaaleista ja tavoista. Hän kertoi miten henkisyyden ja opetukset pystyy jakamaan toisille aina, kun vastalahjaksi tarjotaan tupakkaa. Kaikkea toki ei polteta vaan tupakkaa käytetään myös rituaaleissa. Ryhmämme istui ulkona ruohikolla vanhimman ympärillä, naiset toisella ja miehet toisella puolella. Vanhin kertoi siitä miten luonnosta löytyy alkuperäiskansojen käyttämiä lääkkeitä, mutta myös siitä miten luonto itsessään on lääke henkisyyteen. Hän kehoitti meitä keskittymään luontoon ja rukoilemaan jokainen omalla tavallamme.

Itse rituaali tapahtui jokaiselle vuorotellen. Kaikkia pyydettiin poistamaan korut, silmälasit ja kellot. Tällä osoitimme nöyryyttä ja palasimme edes kuvainnollisesti siihen tilaan miten olemme tulleet tänne alunperin - alasti. Kuppiin sytytettiin salviaa, jonka savua jokainen hieroi kolmeen ihmisen tärkeään pisteeseen - mieleen (päähän), kehoon ja sydämeen/sieluun. Savustuksen (en valitettavasti keksinyt tälle suomeksi arvokkaampaa nimeä) jälkeen vanhin rukoili omalla kielellään ja jokainen sai aikaa miettiä rituaalia ja keskittyä luontoon. Rituaaliin liittyi paljon pieniä yksityiskohtia, joita on hankala selittää sanallisesti. Kuvallisestikaan en näitä voi valitettavasti selittää, koska kuvia tuosta pyhästä tapahtumasta ei saanut ottaa.

Koen itseni onnekkaaksi, koska pääsin osallistumaan puhdistumisrituaaliin. Etenkin koska Saskatoonissa on valtavan paljon alkuperäisheimoja ja historiaa, joka usein jää kuulematta. Tämä on niitä Kanadan ihmeitä.