Viimeistä viedään

Kotiin on palattu ja jälkipyykki pesty. Mitä vaihtovuodesta jäi käteen?

• Kavereita ja tuttuja ympäri maailman
• Mielettömiä muistoja meidän reissuilta ympäri Amerikan mantereen vuoden aikana
• Nastoja maailmankarttaan
• Tonneittain lisää kärsivällisyyttä
• Muistoja, joita vaalitaan varmasti koko lopun elämää
• Mielenkiintoisia kursseja ja vahvistuneet ajatukset erikoistumisaloista
• Vahvistunutta kielitaitoa ja kyky käyttää englantia tilanteessa kuin tilanteessa 
• Ikävä tiettyjä kanadalaisia juttuja kohtaan, kuten yletön ystävällisyys ja neljän litran maitotonkat
• Valtavasti uusia kokemuksia, jotka muuten olisivat jääneet kokematta
• Tyhjyyttään ammottava kukkaro
• Syventynyttä rakkautta omaa kumppania kohtaan

Vuosi Kanadassa oli melkoista tunnemyrskyä ja vuoristorataa, mutta kasvattavaa sellaista kuitenkin. Tämä blogi päättyy tähän, eikä uusia päivityksiä enää tule. Kysymyksiä saa kuitenkin lähettää kommenttiboksiin taikka profiilista löytyvään sähköpostiin ja vastaan parhaani mukaan. Aivan sivun alhaalta löytyvät tunnisteet, joiden avulla voi siirtyä tunnisteen alle niputettuihin kirjoituksiin. Toivottavasti blogista on ollut iloa ja apua muillekin kuin omalle äidille ja iskälle!

Jokaiselle vaihtoa miettivälle opiskelijalle sanon vain yhden sanan: lähde! Vaihtovuosi on aivan mieletön mahdollisuus kokea uusia asioita, nähdä maailmaa ja venyttää omia rajojaan. Koskaan toiste ei maailmalle lähteminen ole yhtä hyvin tuettua ja yhtä helppoa. Vuosi voi osoittautua rankaksi, mutta se mitä vuodesta jää käteen on sen arvoista.

Kiitos.

♥

Road tripin parhaat palat

Koko kesä on vierähtänyt Suomessa ja nyt on hyvä aika virkistää muistia ja paljastaa meidän suosikit toukokuiselta road tripiltä. Reissun päällä tuli tosiaan nähtyä melkoisesti kaikenlaista, ja tämä olkoon lista kaikista aivan parhaista jutuista. Luulenpa, että jokaisella matkalaisella jäi mieleen eri jutut, mutta sehän matkailussa hienoa onkin - miten eri tavalla asioita voi kokea. Jokaista listassa mainittua paikkaa voin lämmöllä suositella ja lämmöllä olen myös tallettanut muistoja sydämeen ja pääkoppaan näistä paikoista.

• Kalliovuoret. Kanadassa the Rockies on ihan ehdoton matkakohde eikä tuota vuorimaisemaa kannata missään nimessä jättää välistä! Kalliovuoriin liittyy ehkä parhaat muistot koko matkalta - päivävaellukset paahtavassa kuumuudessa ja toisena päivänä upottavassa lumessa, villieläinten bongailu, jylhät maisemat ja mieletön rauha. Luontomatkailijalle ja liikuntamatkailijalle hyvä kohde, joka tarjoaa nähtävää aivan niin paljon kuin jaksaa katsoa. Toukokuussa turistien määrä oli todella vähäinen, mutta kesäisin ilmeisesti ruuhkaa riittää. Kalliovuorten alue koostuu kansallispuistoista, jotka ovat todella huolella ylläpidettyjä ja kävijät kunnioittavat näkemäänsä. Täällä yöpyminen oli suhteellisen huoletonta näköalapaikoilla. Villieläimiä tosiaan vipeltää ihan kaupunkialueillakin, eli varovaisuutta! Kilteiltä näyttävät valkohäntäpeuratkin saattavat keväällä kiima-aikaan olla melkosia tappokoneita.

Vaellus huipulle ja kaukaisuudessa siintää lumihuiput.

• Banff , Jasper ja Whistler. Kaupungeista jäivät mieleen nämä todella positiivisesti. Jokaisella oli oma tunnistettava tunnelmansa ja olivat samanaikaisesti sekä nuorekkaita että (anteeksi ilmaukseni) eläkeläishenkisiä. Alppiarkkitehtuurin keskellä tunsi olevansa todellakin lomalla. Emme ehtineet viettää kovinkaan paljon aikaa näissä kaupungeissa, mutta etenkin (talvi)urheilijoille nämä kaupungit toimisivat hyvinä tukikohtina. Kaikkein parhaiten näistä kaupungeista on jäänyt mieleen Whistlerissä aivan auton läheltä löntystellyt mustakarhu!

Lekottelemassa Whistlerin olympiarenkaissa

•  North Cascadesin kansallispuisto. Tämä Washingtonissa sijaitseva kansallispuisto oli Esan suosikki koko matkalta. Koko alue oli kuin sumuista satumetsää. Kanadan kansallispuistoihin verrattuna tämä puisto tuntui luonnontilaisemmalta - vastaantulijoita ei näkynyt juurikaan eikä näköalapaikkoja ollut yhtä tiheässä. 

North Cascadesin unimaisemaa

•  Osoyoosin laakso. Lämmin, viininviljelyyn soveltuva ilmasto antaa hyvät puitteet pienille päivätissutteluille. Täältä tosiaan löytyy viinitiloja aivan vierivierestä ja hyvin erilaista maisemaa mitä muualla Kanadassa näkee. Viinihifistelijöiden kannattaa jo etukäteen ottaa selvää viinikierroksista sekä  viinitilojen erikoisuuksista. Me käytiin tutustumassa Burrowing Owl -viinitilaan, jossa myös haisteltiin ja  maisteltiin tilan herkkujuomia. Osoyoosin laaksoon matkaavan kannattaa hankkia viinilehtinen, johon on merkitty turisteille mieluisimpia viinitilaelämyksiä. Kannattaa matkan varrella piipahtaa myös Planet Bee -hunajafarmille. Tämä on ehdoton pysähdyspaikka hunajan ystäville! Myynnissä on mitä erikoisimpia hunajatuotteita ja paikan pitäjät kertovat avuliaasti hunajan tekemisestä sekä hunajan vaikutuksista. Planet Bee valmistaa myös hunajaviiniä (mead) ja kannattaakin täällä vieraillessa pyytää maistiasia viinitilan tuotteista. Meille tarttui mukaan yksi pullo palkittua, todella raikasta hunajaviiniä jotakin tulevaisuuden erityistilaisuutta varten. 

Muutama viiniköynnös

•  Sea-to-Sky-Highway. Harvoin näkee yhden ajopäivän aikana niin paljon muuttuvaa maisemaa, mitä tämän tien varrella. Mielenkiintoisen tästä tiestä teki aromaisemat, joita ei olisi osannut Kanadaan yhdistää edes ajatuksen tasolla. 

Mutkittelevia teitä riitti

•  Vancouver. Vaikka luontomatkailusta pidänkin, olen ehdottomasti enemmän kaupunkimatkailun ystävä. Vancouver tuntui heti kotoisalta suurkaupungiksi ja täällä olisin mielelläni viihtynyt pidempäänkin. Kaupunki tuntui ruokahifistelijän mekalta ja kaitpa täällä shoppailtavaakin olisi riittänyt. Stanley Park tarjosi hyvät puitteet päiväkävelylle ja suosittelenkin kävelemään puiston ympäri noin kahdeksan kilometrin mittaisen reitin. Vancouverissa kannattaa käydä myös Capilano -riippusillalla. Melko tyyriin pääsylipun vastineeksi saa nauttia sademetsän ihmeistä, Kanadassa! Itse silta ei tarjoa paljoakaan jännitystä, mutta puisto itsessään on todella mielenkiintoinen paikka. 

Stanley Parkin toteemipaalut

• Vancouver Island. Käytiin saaren pääkaupungissa Victoriassa, jonne pääsee Vancouverista lautalla kätevästi. Meidän kohdalle osui sateinen ja kylmä päivä eikä kaupunki siksi näyttänyt parhaita puoliaan, mutta silti pidin kovasti paikasta. Museoiden ystäville Royal BC Museum on todella mielenkiintoinen paikka. Museoon kannattaa varata useampi tunti ja hyvät kengät, nähtävää nimittäin riittää aivan valtavasti.

• Winthrop, Washington. Tämä pieni villin lännen kaupunki Jenkkien puolella oli aivan ihastuttava päiväpysähdyksen kohde. Kaupungin pääkadulla riitti katseltavaa eikä sekään haitannut, että kaikki on juuri turisteja varten. Täältä jäi hyvä ja kepeä mieli. Erityisesti suosittelen käymään pääkadun varrelta löytyvässä hattukaupassa, joka valikoimallaan ylsi parhaaksi näkemäkseni hattukaupaksi. Myytiin siellä toki muutakin cowboy-kamaa. 

Mennyt aika ja nykyaika sulassa sovussa

•  Sedro-Woolley, Washington. Tämä pikkukaupunki oli niin satunnainen ja omituinen pysähdyspaikka, että jäi mieleen. Jos haluaa kokea pysähtyneen, amerikkalaisen pikkukaupungin, kannattaa suunnata tänne. Isän syntymäpäivälounas "nautittiin" paikallisessa dinerissa, jossa suurin osa ruuasta noukittiin suoraan pakkasesta. Illan kruunasi keilailuottelu old school -keilaradalla, juuri sellaisella joita elokuvissakin näkee. 

• Toronto. Kaikista Kanadan kaupungeista tämä oli ehdottomasti suosikkini. Heti keskustaan saavuttua olo tuntui kotoisalta ja hyvältä. Täällä on helppo suunnistaa, nähtävää riittää mahdottomasti, mutta kaikki on ydinkeskustassa kävelymatkan päässä. Toronto on varmasti myös ruokahifistelijän mieleen. Torontossa käytiin Hockey Hall of Famessa, joka tarjoaa lätkäfaneille (ja oikeasti kyllä muillekin) moneksi tunniksi katseltavaa ja kokeiltavaa. Täällä kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa 3D-minielokuva, joka on todella todentuntuinen. Torontossa kannattaa myös käydä historiallisella panimoalueella, ja siellä erityisesti Mill St. -panimon olutkierroksella. Täysin ilmaiseksi saatiin maistella eri olutlaatuja ja saatiin infoa oluen valmistuksesta. Erityisesti pidin oluttynnyreiden välissä pidetystä keskustelutuokiosta, jossa panimomestari kertoi panimon historiasta ja tuotteista sekä tietysti oluenvalmistuksen hienovaraisista nyansseista. Jäätiin vielä panimon yhteydessä sijaitsevaan ravintolaan syömään ja voin lämmöllä suositella ravintolaa kaikille. Eikä muuten kannata jättää oluita maistelematta - tämän panimon tuotteista löytyy meinaan oluita myös niille, jotka eivät perinteisestä oluesta välitä (kuten allekirjoittanut). Käytiin myös Royal Ontario Museumissa, mutta ajanpuutteen takia ehdittiin näkemään vain yksi mielenkiintoinen valokuvanäyttely. Tänne jos suuntaa, kannattaa melkeinpä varata useampi tunti (tai vaikka koko päivä!), tai päättää jo etukäteen mitkä näyttelyt haluaa nähdä. Meiltä jäi Torontossa välistä perinteiset CN-Tower sekä Niagaran putoukset, mutta ei haittaa. Meille Toronto silti näytti parhaat puolensa. 

Toronto kaikessa komeudessaan

Road trip

Näytä Kanada suuremmalla kartalla

Vihdoin ja viimein olemme kotiutuneet Suomeen. Tai toukokuun viimeisellä viikolla oikeastaan, mutta aika on kulunut tehokkaasti muutossa, töiden aloittamisessa ja kaikessa muussa pikkukivassa. Nyt jälkikäteen on hyvä kerrata toukokuisen reissun huippuhetkiä ja antaa ehkä jotakin vinkkejä.

Kartalla näkyy summittaisesti meidän reissun etapit. Google Maps ei suostunut juurikaan yhteistyöhön, joten kartta on todellakin summittainen, mutta antaa ehkä mielikuvaa siitä, missä me oikein loppujen lopuksi reissattiin. Karttaa kun klikkaa pienemmäksi näkee, että ei tutkittu kuin murto-osa Kanadaa. Silti ajettiin aivan mielettömän pitkiä matkoja ja nähtiin uskomattoman paljon!

Meidän reissu kulki kutakuinkin näin: Edmonton - Jasper - Banff - Yoho - Glacier - Revelstoke - Kamloops - Whistler - Vancouver - Victoria (Vancouver Island) - rajan yli USA:n puolelle, jossa pikkukaupunki Sedro-Woolley - North Cascades - Winthrop - Osoyoos - Oliver - Vernon - Banff - Red Deer - Edmonton. Varmasti unohdin jonkin pysähdyspaikan, mutta näillä koordinaateilla saa jo melko hyvän mielikuvan siitä mistä reittimme kulki. Matkan varrella jouduttiin ajanpuutteen takia jättämään osa paikoista väliin (Seattle) ja osa vähemmälle tutustumiselle, mitä alunperin oltiin mietitty. Luulenpa, ettei meistä kukaan ollut ymmärtänyt miten paljon aikaa siirtyminen paikasta A paikkaan B kestää Kanadan kokoisessa maassa rämisevällä asuntoautolla. Kompromisseja siis tehtiin, mutta silti ainakin omasta mielestäni nähtiin parhaat palat.

Reissu oli ikimuistoinen, vaikkakin melko rankka. Matkapäiväkirjan kirjoittaminen jäi muutamaan päivään, energiaa iltasella ei vain riittänyt enää muuhun kuin nukkumiseen. Mutta päivääkään en tietenkään vaihtaisi pois, sillä tuollaista reissua ei taatusti tule enää toiste tehtyä! Edmontonista lähdettiin vielä Esan kanssa New Yorkiin ja Torontoon, samalla kun muu seurue lähti takaisin Suomeen. Kokoan vielä parhaita paloja reissusta ja mielenkiintoisimpia paikkoja omasta mielestäni erilliseen postaukseen. Tämä postaus olkoon vain ilmoituksena, että Suomessa ollaan, vihdoin! 

Reissun päällä

Meidän opiskelut on nyt tältä lukuvuodelta ohi ja Saskatoon on jätetty taakse! Reissataan suunnilleen kuukausi ympäri Kanadaa ja Yhdysvaltoja suunnilleen tähän tyyliin: Edmonton - Kalliovuoret - Vancouver - Vancouver Island - Seattle - Okanagan Valley - Edmonton - New York - Toronto - Amsterdam - Helsinki - Turku. Blogiin saattaa matkan varrelta ilmestyä päivityksiä, mutta luvata en voi. Viimeistään kotoa sitten päivittelen jotakin reissusta ja yleistä vaihto-opiskeluun liittyen.

Kevään merkkejä Edmontonissa

Ensimmäisenä etappina meillä tosiaan oli ei-niin-keväinen Edmonton.  Käytiin kuitenkin piiiiitkällä kävelyllä jokirannassa ja tutustuttiin hieman myös University of Albertan kampusalueeseen. Meidän hostelli sijaitsi aivan Whyte Avenuen vieressä, eli sijainniltaan aivan täysi kymppi. Saskatoonin jälkeen oli mukava päästä vähän isompaan kaupunkiin pyörimään.

Saskatoon-vinkit

Saskatoon ei paikkana ole ihmeellinen, eikä kaupungissa olekaan varsinaisia nähtävyyksiä. Jos Saskatooniin kuitenkin eksyy syystä tai toisesta, etsimällä voi löytää kivojakin juttuja. Kuvituksena muutamia näpsyjä meidän viimeisistä päivistä Saskatoonissa. Tässä meidän vinkit kaupunkiin:



Kampusaluetta. Päärakennus sekä the Bowl (kampuksen keskeltä löytyvä nurmikenttä).



1. Wanuskewin, josta kirjoitimme täällä

2. Kampusalue on todella kaunis vanhoine rakennuksineen ja rakennusten sisältä löytyy kaikenlaisia aarteita. Erityismainintana Geology building, joka kätkee sisälleen luonnollisen kokoisia lasikuitujäljitelmiä dinosauruksista sekä kaikenlaisia eläviä otuksia, kuten kaloja, jyrsijöitä, sammakoita, käärme ja lintuja. Paikka on lapsiperheiden suosiossa ja ihan syystä. Lisäksi Thorvaldson buildingista löytyy ohjelmoitu jääkiekko-ottelu, jossa pistetilanne huiteli tuhannen tienoilla kummallakin joukkueella. Agriculture building on rauhallinen keidas lukuisine kasveineen ja vesiputouksineen. Lähes kaikkiin rakennuksiin pääsee tunneleita tai lasitettuja siltoja pitkin, joten tutustuminen eri rakennuksiin on helppoa pakkassäässäkin.

Thorvaldsonista löytyvä ikuisesti pyörivä lätkämatsi

3. Jake's on 21st on ravintola Downtownissa, joka tarjoilee suhteellisen edullista lounasta. Hyvää ja täyttävää, useimmiten lähiruokaa.

Tyrannosaurus Rex ei meinannut millään mahtua kokonaan kuvaan!

4. Lepp's on kaupungin ainoa hevibaari, joka rupuisuudellaan täyttää kaikki metallibaarien kriteerit. Täällä pidetään usein pienempien bändien keikkoja. Tämäkin paikka löytyy Downtownista.

5. Kampusjuottola Louis', jossa pystyy maistelemaan paikallisia Paddockwoodin oluita. Ruoka-annokset ovat todella isoja ja maistuvia, mutta kannattaa pysytellä kaukana paikan poutinesta. Tai no, kannattaa pysytellä kaukana minkä tahansa ravintolan poutinesta... Louis' toimii myös keikkapaikkana ja erilaisten tapahtumien areenana. Erityismainintana heikkolaatuisen oluen ystäville tiistaiset dollar draftit, jolloin kaljaa saa halpaan hintaan.

6. Broadway-alue, joka on boheemi ja muuta kaupunkia eurooppalaisempi. Kadun varrelta löytyy lukuisia pubeja ja ravintoloita sekä pienempiä erikoisliikkeitä. Broadwaylta yliopistolle päin seikkaillessa voi nähdä sympaattisia asuinalueita. Erityismainintana Broadwayn alueelta sympaattinen Broadway Cafe, joka on sisustettu 50-luvun dineriksi. Kahvilasta saa perinteistä diner-ruokaa sekä tietysti kahvilatuotteita.

Värikkäitä kaloja kampuksella

7. Eye of the Needle Broadwaylla on oman kokemuksen mukaan täydellinen paikka tatuointia tai lävistystä haaveilevalle. Paikka on äärimmäisen siisti ja palvelu ystävällistä. Itse otin tatuoinnin Jen Leeltä, joka todella ammattitaitoisesti piirsi kuvan oman ideani pohjalta ja toteutti tatuoinnin todella nopeasti laadusta tinkimättä. Paikka saa plussaa naistatuoijista ja yleisestä rennosta ilmapiiristä. Sijaintikin on aivan mainio.

Geology buildingin karpit

8. Jokiranta tarjoilee aivan upeat lenkkeilymaastot. Etenkin lämpiminä päivinä kannattaa suunnata jokirantaan kävelylle tai lenkille.


Titityy!

9. Marquis Hallin brunssi viikonloppuisin. Paikan lounas on melko rupuinen, mutta brunssilla tarjoillaankin sitten kaikkea mitä ikinä brunssilta toivookaan. Vähän yli kympillä saa syödä vatsan täyteen ja herkutella ihan sielunsa kyllyydestä.

Kampusaluetta. Kuvassa näkyy Marquis Hall.

Yleisiä huomioita vaihto-opiskelusta

Vaihto-opiskelua suositellaan paljon kaikille korkeakouluopiskelijoille ja ihan syystäkin. Vaihdossa kielitaito paranee ja vieraalla kielellä kommunikointi helpottuu samalla kun sopeutuu vieraaseen ympäristöön. Usein myös kurssitarjonta saattaa olla ulkomailla parempi tai erikoistumisalaa ajatellen on kannattavaa lähteä hakemaan oppia Suomen ulkopuolelta. Tietysti hyötyjä on paljon muitakin, opiskeluun liittymättömiä. Monesti pelkästään oman turvallisuusalueen ulkopuolelle lähteminen on kannattavaa, vaikka kurssitarjonta ei välttämättä aivan omaa tutkintoa vastaisikaan.

Tässä vajaa vuoden aikana ollaan saatu käyttää englantia päivittäin. Passiivinen englannin kielen taito on keskimäärin kaikilla suomalaisilla hyvä, mutta aktiivista kielitaitoa on vaikea harjoittaa, jos työssä tai opiskelussa ei tarvitse kieltä käyttää. Omalla kohdallani olen huomannut muutoksia etenkin lukunopeudessa sekä akateemisen tekstin tuottamisessa englanniksi. Ollaan kummatkin selätetty tieteellisiä artikkeleita, joihin ei vuosi sitten oltaisi edes todennäköisesti tartuttu. Toisaalta englannin ja suomen välillä suhaaminen aiheuttaa toisinaan melkoisia aivojumeja, kun kielet alkavat mennä sekaisin. Siihen soppaan kun lisää vielä kansainvälisen opiskelijayhteisön, alkavat saksat ja ruotsit ja englannit ja ties mitkä vielä olla yhtä iloista keitosta. Jos vaihtoon lähtee erityisesti kielitaitoa parantamaan, kannattaa ehdottomasti lähteä koko vuodeksi. Neljässä kuukaudessa työmäärä on niin pieni, että näkyvää kehitystä tuskin tapahtuu, ellei lähtötilanne ole heikko. Vajaassa vuodessa ehtiikin jo saada lukuisista esseistä rakentavaa palautetta ja ylipäätään lukea, kirjoittaa ja puhua - paljon.

Omiin kursseihini olen tyytyväinen, vaikka opetuksen taso onkin ollut todella heikkoa. Mutta aiheiltaan kurssit ovat jaksaneet kiinnostaa ja olenkin vuoden aikana kirjoittanut todella tasokkaita esseitä, joihin en kotiyliopistossa olisi voinut aiheidensa puolesta edes tarttua. Kursseilla on havahtunut kulttuurieroihin myös tieteellisessä maailmassa, Suomen tyyli eroaa meinaan melkoisesti kanadalaisesta tavasta. Toki kulttuurieroja löytyy kampuksen ulkopuoleltakin, mutta loppupeleissä Kanada on varsin samanlainen kuin kotimaakin.

Vaihtoon lähtiessä kannattaa miettiä tarkkaan mitä vaihdolta oikeasti odottaa. Useimmat täällä kohtaamani vaihtarit ovat vain pitämässä hauskaa, eivätkä juurikaan panosta opiskeluun. Ja yleensähän se hauskanpito tarkoittaa viinalla läträämistä - varmasti kaikissa vaihtariyhteisöissä. Ihmisiin tutustuu usein vain pintapuolisesti erinäisissä bileissä eikä vaihtoehtoisia ajanviettotapoja juurikaan ole. Tähän toki vaikuttaa myös täältä puuttuva ainejärjestötoiminta, joka toisi vaihtelua iänikuisiin rymybileisiin. Jos vaihtoehtona on asua vaihtareiden keskellä tai paikallisten keskellä, suosittelen jälkimmäistä, jolloin on mahdollista nähdä muutakin elämää kuin juhlia juhlien perään.

Koska useimmat ovat vain pitämässä hauskaa, on moraali vaihtariympyröissä usein aika kyseenalaista. Vuoden aikana olen nähnyt lukemattomia kertoja miten parisuhteet hajoilevat, koska Vaihtari X on vain pitämässä hauskaa. En siis suosittele kenellekään vaihtoon lähtemistä, jos kumppani jää kotiin tai toisinpäin. En taida tietää yhtäkään tapausta tältä reissulta, joka olisi onnistunut kaukosuhteen ylläpitämisessä ilman valehtelua ja kaksinaamaisuutta. Sen sijaan pariskuntana vaihtoon lähtemistä suosittelen lämpimästi. Vaikka vuosi taatusti aiheuttaa kitkaa parisuhteelle, on se myös mahdollisuus suhteen lujittamiselle. Ilman Esaa en olisi tätä vuotta kestänyt, eikä me kyllä rehellisesti edes mietitty kaukosuhteen mahdollisuutta. Kyse on prioriteeteista ja meidän prioriteetit nyt oli nämä. 

Kanadan plussat ja miinukset

Kohta on koko vaihtovuosi ohi, ja Kanadaa nähty jonkin verran. Toukokuussa nähdään vielä enemmän, mutta tämä lista olkoon nyt ajatuksia ennen loman alkua. Osa plussista ja miinuksista koskee vain Saskatchewanin provinssia, osa koko Kanadaa meidän tämänhetkisten kokemusten perusteella.

Plussaa: paikallinen olut!

 Plussat

1. Urheilumahdollisuudet. Yliopiston tarjoamista urheilumahdollisuuksista kirjoitin jo aikaisemmin täällä. Sen lisäksi täältä löytyy aivan uskomattoman hyvät lenkkeilymaastot, ja uskallan väittää että näin on läpi maan. Luontoa piisaa ja samalla hienoja maisemareittejä kävelyyn, juoksuun tai pyöräilyyn. Lisäksi tietysti rajattomat talviurheilumahdollisuudet.
2. Hintataso. Tietyt tuotteet ovat Kanadassa halpoja. Etenkin kosmetiikka ja vaatteet ovat reilusti Suomen hintoja halvempia, vaikka USAn puolella onkin vielä halvempaa. Leffaan pääsee täällä halvimmillaan kahdella dollarilla ja ravintoloista saa halpaa tai vähintäänkin kohtuullisen hintaista ruokaa ja massiivisia jättiannoksia, joista riittää seuraavallekin päivälle.
3. Kanadalaisten ystävällisyys. Jos pyörit kartta kädessä kaupungilla ja ihmettelet seuraavaa siirtoa, tulee taatusti silmänräpäyksessä avulias kansalainen kysymään tarvitsetko apua. Palvelukulttuuri on reilusti Suomea edellä, joskin tippaus vaikuttaa tähän paljonkin. Ylipäätään emme muistaa juurikaan saaneemme huonoa palvelua mistään.  
4. Pienpanimo-olut. Pienpanimotuotteilla on Kanadassa huomattavasti enemmän kysyntää kuin Suomessa. Tästä johtuen jokaisesta provinssista löytyy panimoita, joiden ensisijaisena tavoitteena on valmistaa omaperäistä ja tunnistettavaa olutta. Saskatoonistakin löytyy oma pienpanimo, entisen proffan perustama Paddockwood, jonka oluet ovat herkullisia ja kohtuullisesti hinnoiteltuja. Näin kevätaikaan parhaiten maistuu kirpeä mutta myös hieman kermainen Czech Mate -lager.
5. Luonto. Jylhää luontoa löytyy ihan ympäri Kanadan, sillä koko maa on todella harvaan asuttua maan maantieteelliseen kokoon nähden. Löytyy havumetsää, Kalliovuoret, preeriaa ja niin edelleen. 
6. Itsepalvelukassat ja pitkät ruokakauppojen aukioloajat. Helpottaa huomattavasti kaupassa käyntiä.

Miinukset saa naaman mykkyrälle tälviisiin.

 Miinukset

1. Tiehuolto. Teitä ei talvella huolleta käytännössä lainkaan. Tästä syystä en ainakaan Saskatoonia pysty kenellekään liikuntaesteiselle suosittelemaan, ellei omaa autoa ole käytössä. Talvella saa toisinaan tarpoa pohkeisiin asti lumessa ja keväällä tiet taas täyttyvät vedestä, koska viemäreitä ei ole. 
2. Autoilukulttuuri. Isojen kaupunkien väliset matkat ovat todella pitkiä, mutta kaupunkien sisälläkin vallitsee autoilukulttuuri. Kävellen on ainakaan Saskatooniin todella vaikea tutustua. Autoilukulttuurista johtuen kaupat ovat keskitettyjä isojen teiden varsille, eikä täällä oikeastaan ole käsitettä "lähikauppa".
3. Vessat ja suihkut. Edelleenkään emme ole täkäläiseen kylpyhuonetouhuun päässeet sisälle. Vessoissa ei ole käsisuihkuja ja suihku on aina pultattu seinään kiinni. Kraanoissa on aina kaksi säädintä, joita pitää millin tarkkuudella hivutella oikeaan suuntaan saadakseen sopivan lämpöistä vettä. Kaiken vessaurpoilun kruunaa väärään suuntaan aukeavat ovet. 
4. Pikaruokakulttuuri. Enough said.
5. Alkoholilainsäädäntö. Alkoholia saa ostaa vain paikallisista "Alkoista", edes mietoja juomia ei pysty ostamaan tavallisesta ruokakaupasta. Ulkona juopottelu on lailla kielletty, joten kesäkuumalla on turha haaveilla oluen nauttimisesta jokirannassa. Lisäksi alkoholin verotus on jopa kovempaa kuin Suomessa. 
6. Asumisjärjestelyt. Kampusalueen solukämpässä asuminen on uskomattoman kallista (yli 400$ kuussa) kopperon tasoon nähden. Ikkunat vetää, termostaatissa on vain on- ja off-asento (vaihtoehdot joko +17 tai +27 astetta), huono sisäilma, kokolattiamatot, kämppisasuminen. Kun asuu preerialla, jossa talvilämpötilat ovat Siperian luokkaa, haluaisi luottaa siihen että omassa asunnossa hommat toimii ja pysyy lämpimänä edes jossakin. Yletön aikuisten ihmisten holhous ei jaksa oikein enää naurattaa, esimerkkinä uhkapelikielto. Kahden vaihtoehdon välillä puntaroivan suosittelemme ehdottomasti valitsemaan kalliimman College Quarterin Seager Wheelerin sijaan. Ensin mainittu on vastavalmistunut asuntokompleksi, jossa ei ainakaan ole 70-luvulla rakennetun kerrostalon ongelmia (koko SW on todella pahasti perusteellisen remontin tarpeessa). Saattaa silti huono nakki napsahtaa kämppisten suhteen, mutta ainakin pysyy lämpimänä eikä tarvitse homeilmaa hengittää.

Siellähän se on, asuintalo loppukesällä kuvattuna

Sekä-että

1.  Sää. Plussaa: Saskatoonissa on lähes poikkeuksetta aina aurinkoista ja kaunis sää. Miinusta: Preeriatuulet 30 asteen pakkasilla koettelee raavastakin miestä. Rannikoilla sää on suotuisampaa, mutta täällä preerialla ja pohjoisessakin varmasti talvikelit ovat toisinaan todella brutaaleja. Ylipäätään loputon talvi alkaa jo kyllästyttää. Esa ei tykkää kun koskaan ei sada.
2. Opiskelu. Plussaa: Mahdollisuus opiskella aihealueita, joihin Suomessa ei ole mahdollisuutta - meidän kohdalla Kanadan kirjallisuus sekä Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen kirjallisuus ja kulttuuri. Miinusta: Opetuksen taso vaihtelee todella paljon eikä oppiaineen sisällä juurikaan ole yhtenäisyyttä. Paikalliset maksavat huikeita summia opetuksestaan, saamatta kuitenkaan vastinetta rahoilleen. Tenttijärjestelmä on Suomeen verrattuna omituinen ja huonosti järjestetty. Opiskelijoiden etuja ei ajeta samalla tavalla, tai jos ajetaan on se tuloksetonta. Ei ainejärjestötoimintaa (ainakaan Saskatchewanin yliopistossa). 
3. Kirjastot. Plussaa: Yliopiston kirjasto on valtava, ja suurimman osan tenttikirjoista saa lainattua koko kurssin ajaksi. Kaupungin kirjastokin pikaisella käynnillä näytti varsin mainiolta, keskittyen aika paljon av-aineistoon. Miinusta: Täkäläinen luokitusjärjestelmä, joka periaatteessa toimisi hyvinkin, mutta on tehoton siinä vaiheessa kun teoksia ei luokitella tai asiasanoiteta kunnolla. Kirjaston työntekijöiden ammattitaidon olen myös kyseenalaistanut useaan otteeseen, enkä oikein arvosta asiakkaan vähättelyä. Jos kykenen itse löytämään tiedon nopeammin kuin alan ammattilainen (mitä toki itsekin olen, mutta kuitenkin tottunut suomalaiseen luokitusjärjestelmään), on koulutuksessa ja ammattitaidossa jotain vikaa.

Kipeänä, taas

Tänään taas heräsin uuteen aamuun flunssan kourissa. Tämä on jo ainakin seitsemäs kerta sairaana täällä ollessa, ja olenkin kovasti miettinyt nyt syitä tähän. Esa on kuitenkin pysynyt täysin terveenä elokuusta asti.

Toivon, että olisin keksinyt mahdollisen syyn jo aikaisemmin, ja olisin voinut anoa siirtoa tästä huoneesta muualle. Tulin nimittäin siihen lopputulokseen, että täällä kopperossani on homeongelma, jonka vahvistaa ikkunan vieressä kupruileva seinä. En tiedä miksi en ole tätä aikaisemmin tajunnut, mutta viimeistään tätä sivua lukiessa ymmärsin yhteyden. 

Oma sairasteluni on ollut jatkuvaa flunssailua, tukkoisuutta, hengitysvaikeuksia, limakalvojen kuivumista sekä yleistä väsymystä ja nukkumisongelmia. Syytin pitkään kokolattiamattoa huonosta sisäilmasta, ja enhän tosiaan edelleenkään tiedä mitä tuon kammotuksen alta mahtaisi paljastua. Oireet helpottavat aina täältä poistuttaessa, ja aina muutaman päivän muualla oleilleena ovat kaikki oireet poistuneet täysin.

Jatkuva väsymys ja flunssailu alentavat vastustuskykyä entisestään ja tuntuukin että olen melkoisessa flunssalimbossa. Nyt vain toivon, että kipeily hellittäisi viimeisten viikkojen ajaksi. No, viimeistään kuun vaihteessa kun vaihdamme maisemaa, pääsen nauttimaan paremmasta sisäilmasta. Sitä innolla odottaen!

Ruokailoittelua

Kuten ollaan mainittu aikaisemminkin, tehdään käytännössä kaikki ruoka itse. Saskatoon on täynnä (pikaruoka)ravintoloita, joiden hintataso on kohtuullinen, mutta ollaan kuitenkin koettu, että on parempi tehdä itse. Osittain siksi että ravintolat sijaitsevat tuolla vähän sivummalla, ja osittain siksi että annoskoot ovat aivan valtavia (=ähkyvaara). Ja tietysti myös siksi, että pikaruokalat eivät vain ole meidän juttu. No, rehellisyyden nimissä, löytyy Saskatoonista todella hyviäkin ravintoloita, mutta niistä jokin toinen kerta.

No kattokaa ny, kuin herkullisen näköistä! Pinaattia erinäisillä muilla rehuilla ja raejuustolla. Nam!

Elokuusta asti kun olen seurannut yhden kämppiksen ruokatottumuksia, en enää ihmettele miten täällä on niin paljon ylipainoisia. Kaupassa halvinta on rasvainen mikroruoka (Suomessa taitaa tosin olla ihan sama tilanne) ja limpparit, joita ollaan yritetty välttää kuin ruttoa. Täällä limuihin vielä lisätään aineita, jotka EU:n alueella ovat kiellettyjä. Ollaan pyritty pitämään ruokalaskuja kohtuullisina ostamalla isoja satseja mitä ikinä raaka-aineita ostammekaan ja tekemällä isoja kattilallisia kerralla. Totuus kuitenkin on se, että ainakin Saskatchewanin provinssissa terveellisesti syöminen on myös kallista.

Samaa settiä kuin edellä, mutta linsseillä ja kanalla höystettynä. Ei valittamista.

Mitä me sitten syödään? Itse leivottua leipää, hedelmiä, marjoja ja vihanneksia sekä proteiinipitoista ruokaa. Varmaankin 90% kaikesta ruuasta on puhtaita prosessoimattomia ruoka-aineita. Juustot vääristävät käyrää kummasti! Reseptejä kehitellään omasta päästä, ja toisinaan katsotaan netistä hyviä ohjeita. Ollaan täällä ollessa ruvettu käyttämään melko paljon papuja ja linssejä sekä vähän tulisempia mausteita. Pääruuat ovat useimmiten keittoja, pataruokia/muhennoksia tai salaatteja. Toisinaan elämä on yhtä kokkailua, mutta onneksi kummatkin tykätään häärätä keittiössä. Herkkuhetkinä väsätään hedelmäsalaatti tai ostetaan muutamat juustot lähimmän kaupan juustotiskistä. Allekirjoittanut ostaa toisinaan myös herkkukeksejä, tai vääntää kotikeittiössä yksinkertaisia leipomuksia. Pointtina tällä kirjoituksella oli kai se, että ei tänne Pohjois-Anerikkaan lihomaan tarvitse tulla. Paljolta säästyy, jos ei ihan joka päivä halua syödä mäkkärillä.

Suomi-ikävä

Meillä on täällä enää vajaa kaksi viikkoa luentoja jäljellä. Kummallakin on vielä viimeisiä esseitä palautettavana ennen tenttikauden alkamista. Suunnilleen kuukauden päästä ollaankin jo reissaamassa pitkin Kanadaa ja ehkä vähän USA:n puolellakin. Mitä lähemmäs kotiinpaluu tulee, sitä enemmän sitä alkaa kaipaamaan suomalaisia juttuja, kuten...

Ruoka

• Erityisesti tuore ruisleipä (täältäkin saa ruisleipää, mutta ei samanlaista uunituoretta hyvää kuitenkaan), piimä, viili, Esan kohdalla kalaruuat, irtokarkit, perunamuusi ja ylipäätään maistuvat perunat sekä yksittäiset tuotteet joita täältä kyllä löytyy, mutta eivät miellytä makumaailmallaan (esim. jugurtit)
• Osa ruokaikävästä liittyy ruuanlaittovälineistöön, joka on meillä täällä todella rajallinen. Smoothiet ja perunamuusit ovat meille toistaiseksi mahdottomia toteuttaa, joten on tyydyttävä kikkailemaan muulla tavalla.
• Ruokaikävään liittyy myös täältä saatavan ruuan makumaailmat. Etenkin vihannesosastolta sattuu toisinaan mukaan vihanneksia/ hedelmiä/ marjoja, joissa maistuu enimmäkseen torjunta-aineet ja mitkä lie myrkyt. Emme arvosta.

Asumisjärjestelyt 

• Kumpikin alkaa olla jo melkoisen kypsä nykyiseen asumisjärjestelyyn. Kämppisasuminen ei vain ole meitä kumpaakaan varten, eikä tämä oikein muutenkaan herkkua ole. Onkin siis kova ikävä asumaan saman katon alle, omaan asuntoon, jossa olemme omia herrojamme. Tietysti on kova ikävä myös poikia. 
• Sauna! Täällä ei moisia ole missään, jota kyllä kovilla pakkasilla kaipaa jatkuvasti.

Turku

• Ihan yksinkertaisuudessaan on ikävä Turkua - jokirantaa, yliopistoa, rikasta kulttuurielämää, kaikkea! Ja tietysti Turussa tai lähistöllä asuvia ystäviä ja perhettä.

Työt ja rutiinit

• Itselläni on kova ikävä myös töitä ja sellaisia pieniä arkipäivän rutineeja, joista täällä jää paitsi. Ainejärjestötoimintaakin on ikävä, koska täällä ei käytännössä ole ainejärjestöjen kaltaisia virityksiä lainkaan. On opiskelijajärjestöjä, jotka valvovat opiskelijoiden etuja, mutta vapaa-ajan toimintaa nämä ryhmät eivät monestikaan järjestä lainkaan.