Yleisiä huomioita vaihto-opiskelusta

Vaihto-opiskelua suositellaan paljon kaikille korkeakouluopiskelijoille ja ihan syystäkin. Vaihdossa kielitaito paranee ja vieraalla kielellä kommunikointi helpottuu samalla kun sopeutuu vieraaseen ympäristöön. Usein myös kurssitarjonta saattaa olla ulkomailla parempi tai erikoistumisalaa ajatellen on kannattavaa lähteä hakemaan oppia Suomen ulkopuolelta. Tietysti hyötyjä on paljon muitakin, opiskeluun liittymättömiä. Monesti pelkästään oman turvallisuusalueen ulkopuolelle lähteminen on kannattavaa, vaikka kurssitarjonta ei välttämättä aivan omaa tutkintoa vastaisikaan.

Tässä vajaa vuoden aikana ollaan saatu käyttää englantia päivittäin. Passiivinen englannin kielen taito on keskimäärin kaikilla suomalaisilla hyvä, mutta aktiivista kielitaitoa on vaikea harjoittaa, jos työssä tai opiskelussa ei tarvitse kieltä käyttää. Omalla kohdallani olen huomannut muutoksia etenkin lukunopeudessa sekä akateemisen tekstin tuottamisessa englanniksi. Ollaan kummatkin selätetty tieteellisiä artikkeleita, joihin ei vuosi sitten oltaisi edes todennäköisesti tartuttu. Toisaalta englannin ja suomen välillä suhaaminen aiheuttaa toisinaan melkoisia aivojumeja, kun kielet alkavat mennä sekaisin. Siihen soppaan kun lisää vielä kansainvälisen opiskelijayhteisön, alkavat saksat ja ruotsit ja englannit ja ties mitkä vielä olla yhtä iloista keitosta. Jos vaihtoon lähtee erityisesti kielitaitoa parantamaan, kannattaa ehdottomasti lähteä koko vuodeksi. Neljässä kuukaudessa työmäärä on niin pieni, että näkyvää kehitystä tuskin tapahtuu, ellei lähtötilanne ole heikko. Vajaassa vuodessa ehtiikin jo saada lukuisista esseistä rakentavaa palautetta ja ylipäätään lukea, kirjoittaa ja puhua - paljon.

Omiin kursseihini olen tyytyväinen, vaikka opetuksen taso onkin ollut todella heikkoa. Mutta aiheiltaan kurssit ovat jaksaneet kiinnostaa ja olenkin vuoden aikana kirjoittanut todella tasokkaita esseitä, joihin en kotiyliopistossa olisi voinut aiheidensa puolesta edes tarttua. Kursseilla on havahtunut kulttuurieroihin myös tieteellisessä maailmassa, Suomen tyyli eroaa meinaan melkoisesti kanadalaisesta tavasta. Toki kulttuurieroja löytyy kampuksen ulkopuoleltakin, mutta loppupeleissä Kanada on varsin samanlainen kuin kotimaakin.

Vaihtoon lähtiessä kannattaa miettiä tarkkaan mitä vaihdolta oikeasti odottaa. Useimmat täällä kohtaamani vaihtarit ovat vain pitämässä hauskaa, eivätkä juurikaan panosta opiskeluun. Ja yleensähän se hauskanpito tarkoittaa viinalla läträämistä - varmasti kaikissa vaihtariyhteisöissä. Ihmisiin tutustuu usein vain pintapuolisesti erinäisissä bileissä eikä vaihtoehtoisia ajanviettotapoja juurikaan ole. Tähän toki vaikuttaa myös täältä puuttuva ainejärjestötoiminta, joka toisi vaihtelua iänikuisiin rymybileisiin. Jos vaihtoehtona on asua vaihtareiden keskellä tai paikallisten keskellä, suosittelen jälkimmäistä, jolloin on mahdollista nähdä muutakin elämää kuin juhlia juhlien perään.

Koska useimmat ovat vain pitämässä hauskaa, on moraali vaihtariympyröissä usein aika kyseenalaista. Vuoden aikana olen nähnyt lukemattomia kertoja miten parisuhteet hajoilevat, koska Vaihtari X on vain pitämässä hauskaa. En siis suosittele kenellekään vaihtoon lähtemistä, jos kumppani jää kotiin tai toisinpäin. En taida tietää yhtäkään tapausta tältä reissulta, joka olisi onnistunut kaukosuhteen ylläpitämisessä ilman valehtelua ja kaksinaamaisuutta. Sen sijaan pariskuntana vaihtoon lähtemistä suosittelen lämpimästi. Vaikka vuosi taatusti aiheuttaa kitkaa parisuhteelle, on se myös mahdollisuus suhteen lujittamiselle. Ilman Esaa en olisi tätä vuotta kestänyt, eikä me kyllä rehellisesti edes mietitty kaukosuhteen mahdollisuutta. Kyse on prioriteeteista ja meidän prioriteetit nyt oli nämä.