Ruokailoittelua

Kuten ollaan mainittu aikaisemminkin, tehdään käytännössä kaikki ruoka itse. Saskatoon on täynnä (pikaruoka)ravintoloita, joiden hintataso on kohtuullinen, mutta ollaan kuitenkin koettu, että on parempi tehdä itse. Osittain siksi että ravintolat sijaitsevat tuolla vähän sivummalla, ja osittain siksi että annoskoot ovat aivan valtavia (=ähkyvaara). Ja tietysti myös siksi, että pikaruokalat eivät vain ole meidän juttu. No, rehellisyyden nimissä, löytyy Saskatoonista todella hyviäkin ravintoloita, mutta niistä jokin toinen kerta.

No kattokaa ny, kuin herkullisen näköistä! Pinaattia erinäisillä muilla rehuilla ja raejuustolla. Nam!

Elokuusta asti kun olen seurannut yhden kämppiksen ruokatottumuksia, en enää ihmettele miten täällä on niin paljon ylipainoisia. Kaupassa halvinta on rasvainen mikroruoka (Suomessa taitaa tosin olla ihan sama tilanne) ja limpparit, joita ollaan yritetty välttää kuin ruttoa. Täällä limuihin vielä lisätään aineita, jotka EU:n alueella ovat kiellettyjä. Ollaan pyritty pitämään ruokalaskuja kohtuullisina ostamalla isoja satseja mitä ikinä raaka-aineita ostammekaan ja tekemällä isoja kattilallisia kerralla. Totuus kuitenkin on se, että ainakin Saskatchewanin provinssissa terveellisesti syöminen on myös kallista.

Samaa settiä kuin edellä, mutta linsseillä ja kanalla höystettynä. Ei valittamista.

Mitä me sitten syödään? Itse leivottua leipää, hedelmiä, marjoja ja vihanneksia sekä proteiinipitoista ruokaa. Varmaankin 90% kaikesta ruuasta on puhtaita prosessoimattomia ruoka-aineita. Juustot vääristävät käyrää kummasti! Reseptejä kehitellään omasta päästä, ja toisinaan katsotaan netistä hyviä ohjeita. Ollaan täällä ollessa ruvettu käyttämään melko paljon papuja ja linssejä sekä vähän tulisempia mausteita. Pääruuat ovat useimmiten keittoja, pataruokia/muhennoksia tai salaatteja. Toisinaan elämä on yhtä kokkailua, mutta onneksi kummatkin tykätään häärätä keittiössä. Herkkuhetkinä väsätään hedelmäsalaatti tai ostetaan muutamat juustot lähimmän kaupan juustotiskistä. Allekirjoittanut ostaa toisinaan myös herkkukeksejä, tai vääntää kotikeittiössä yksinkertaisia leipomuksia. Pointtina tällä kirjoituksella oli kai se, että ei tänne Pohjois-Anerikkaan lihomaan tarvitse tulla. Paljolta säästyy, jos ei ihan joka päivä halua syödä mäkkärillä.

Suomi-ikävä

Meillä on täällä enää vajaa kaksi viikkoa luentoja jäljellä. Kummallakin on vielä viimeisiä esseitä palautettavana ennen tenttikauden alkamista. Suunnilleen kuukauden päästä ollaankin jo reissaamassa pitkin Kanadaa ja ehkä vähän USA:n puolellakin. Mitä lähemmäs kotiinpaluu tulee, sitä enemmän sitä alkaa kaipaamaan suomalaisia juttuja, kuten...

Ruoka

• Erityisesti tuore ruisleipä (täältäkin saa ruisleipää, mutta ei samanlaista uunituoretta hyvää kuitenkaan), piimä, viili, Esan kohdalla kalaruuat, irtokarkit, perunamuusi ja ylipäätään maistuvat perunat sekä yksittäiset tuotteet joita täältä kyllä löytyy, mutta eivät miellytä makumaailmallaan (esim. jugurtit)
• Osa ruokaikävästä liittyy ruuanlaittovälineistöön, joka on meillä täällä todella rajallinen. Smoothiet ja perunamuusit ovat meille toistaiseksi mahdottomia toteuttaa, joten on tyydyttävä kikkailemaan muulla tavalla.
• Ruokaikävään liittyy myös täältä saatavan ruuan makumaailmat. Etenkin vihannesosastolta sattuu toisinaan mukaan vihanneksia/ hedelmiä/ marjoja, joissa maistuu enimmäkseen torjunta-aineet ja mitkä lie myrkyt. Emme arvosta.

Asumisjärjestelyt 

• Kumpikin alkaa olla jo melkoisen kypsä nykyiseen asumisjärjestelyyn. Kämppisasuminen ei vain ole meitä kumpaakaan varten, eikä tämä oikein muutenkaan herkkua ole. Onkin siis kova ikävä asumaan saman katon alle, omaan asuntoon, jossa olemme omia herrojamme. Tietysti on kova ikävä myös poikia. 
• Sauna! Täällä ei moisia ole missään, jota kyllä kovilla pakkasilla kaipaa jatkuvasti.

Turku

• Ihan yksinkertaisuudessaan on ikävä Turkua - jokirantaa, yliopistoa, rikasta kulttuurielämää, kaikkea! Ja tietysti Turussa tai lähistöllä asuvia ystäviä ja perhettä.

Työt ja rutiinit

• Itselläni on kova ikävä myös töitä ja sellaisia pieniä arkipäivän rutineeja, joista täällä jää paitsi. Ainejärjestötoimintaakin on ikävä, koska täällä ei käytännössä ole ainejärjestöjen kaltaisia virityksiä lainkaan. On opiskelijajärjestöjä, jotka valvovat opiskelijoiden etuja, mutta vapaa-ajan toimintaa nämä ryhmät eivät monestikaan järjestä lainkaan.

Oodi PACille

Täällä jokainen maksaa yliopistomaksuja myös yliopistoliikunnasta, riippumatta siitä käyttääkö liikuntamahdollisuuksia vai ei. Maksu ei ole lukukaudessa montaakaan kymppiä, mutta se mitä tuolla rahalla saa on melko uskomatonta.

Jokainen Turun yliopiston "kuntosalilla" käynyt tietää, millaista on nostella puntteja hikisessä ja ruuhkaisessa kopperossa. Toista se on täällä. Itse kuntosali eli PAC löytyy aivan kampuksen  ytimestä ja sieltä löytyy kaikki pelit ja vehkeet mitä vain voi kehonhuollossa tarvita: juoksumattoja ja muita kardiovälineitä jokaiselle halukkaalle, vapaita painoja laidasta laitaan ja tietysti ne perinteiset kuntosalilaitteet. Neliömetrejä salilla on sen verran että ruuhkaisimpanakaan aikana ei tarvitse liikkua aivan kenenkään iholla kiinni. Sali on vielä näppärästi jaoteltu rautaisaan äijäosastoon, jossa saa rauhassa pumpata rautaa ja ähistä, ja sitten siihen lempeämpään venyttelyosastoon. Turun yliopiston salin kaksi kuntopyörää eivät jotenkin pysty kilpailemaan tämän salin kanssa...

Sitten on vielä kaikki muut liikuntamahdollisuudet mitä liikuntamaksulla saa käyttöönsä! Tanssi/jumppa/joogatunneilla en ole käynyt, koska ne pidetään yleensä aamulla tai päiväsaikaan, jolloin istun luennoilla. Muutenkin mieluiten käyn liikkumassa iltaisin. Tänä lukukautena ollaan käyty aktiivisesti pelaamassa squashia Esan kanssa. Ei muuten ole ihan helpoin laji! Yliopisto vielä lainaa meille aina mailat ja suojalasit, joten aika matala kynnys oli tätäkin lajia lähteä kokeilemaan. Toinen suosikkini on yläkerrasta löytyvä juoksurata. Siellä olen voinut käydä tekemässä juosten intervallitreeniä, kun ulkona on 30 astetta pakkasta ja jäinen maa. Tänä vuonna tuli myös kokeiltua seinäkiipeilyä uuden suomalaisen kaverin kanssa. Tuolla PACissa tosiaan on myös kunnollinen kiipeilyseinä, jota pääsee käyttämään peruskurssin käytyään koska haluaa. 

Ja sitten on vielä kaikki urheilujoukkueet, joihin voi liittyä mukaan - meidän kummankin tapauksessa curling. Tarjontaa löytyy kyllä perinteisistä joukkuelajeista vähän erikoisempiinkin juttuihin, eikä hinta huimaa päätä. Keskimäärin yhden kauden kustannukset ovat varmaankin 2-10 dollaria (jääkiekko poissuljettuna).

Tämä pitkä kirjoitus olkoon inspiraationa itselle, että jaksan jatkaa aktiiviliikkumista myös kotona. Ja myös kaikille mahdollisille blogiin eksyjille, jotka matkaavat Saskatooniin yliopisto-opintojen perässä. Täällä yliopisto tarjoaa niin hyvät mahdollisuudet liikkumiseen, että olisi aivan typerää jättää tuo mahdollisuus käyttämättä!

Kuvat usask.ca

Candle Lake

Edellisviikonloppuna allekirjoittanut lähti hieman suuremman porukan kanssa Candle Lakelle. Järvi sijaitsee samassa provinsissa, mutta pohjoisemmassa, noin 50 minuutin päässä Prince Albertin kaupungista. Oltiin varattu koko lössille mielettömän suuri mökki järven rannalta paljulla. Koko viikonloppu kului ihan vain hauskaa pitäen, paljussa lilluen ja kyllä me vähän jotain hiihtämässäkin käytiin järven jäällä.

Mökki ja sukset

Hiihtomaastot. Kuvan otti norjalainen Ida.

Kanadassa auton vuokraaminen on halvempaa yli 25-vuotiaille, joten sain kunnian olla yhden auton kuskina. Ei ollut mikään helpoin tehtävä ajaa monen kuukauden tauon jälkeen autoa vieraassa ympäristössä. Onneksi kuitenkin liikennesäännöt ovat täällä melkein samat.

Harmaa auto oli kuskista johtuen hitain, mutta ehkä juuri siksi meidän auto ei päätynytkään ojaan

Säät suosi meitä ja saatiin nauttia koko viikonloppu upeista aurinkoisista päivistä. Toisena yönä näimme vielä todella komeat vihertävät revontulet. Valitettavasti omassa kamerassa ei puhti riitä ja revontulet tallentuivat vain omiin muistoihin. Keskellä ei mitään näytti tähtiäkin olevan valtavasti enemmän mitä kaupungin valojen keskellä.

Tuossa paljussa tuli lilluttua aika pitkään. Kävi melkein saunasta.

Prince Albertin kaupunki näytti läpiajon perusteella melkoiselta betonikaupungilta, mutta mitä kauemmas päästiin luonnon keskelle, alkoi mieli levätä. Veikkaan, että Candle Lake on parhaimmillaan kesällä, mutta kyllä se näin talvellakin oli upea paikka käydä. Täällä Saskatoonissa sitä on hankala toisinaan muistaa, ettei koko Kanada ole tätä ankeaa preeriaa.

Siellä oltiin, ylhäisessä yksinäisyydessämme.

Pala Meksikoa

Täällä vietettiin viime viikolla "hiihtolomaa" ja mehän lähdettiin nauttimaan Meksikon lämmöstä. Kuvat puhukoon puolestaan:

Rannalla Cancunissa. Niin kaunista!

Rakkausloma <3

Isla Mujeres iltahämyssä

Pyöräretkellä Isla Mujeresissa

Tämmöisiä öttiäisiä vilisi joka paikassa.

Punta Sur, Isla Mujeres

Karibianmeri iltahämyssä

Esa jättämässä oman luonnonveistosjälkensä

Kotimatkalla alkaa jo näkyä myrskynpoikasta ilmassa

Kuten kuvistavoi päätellä, emme tehneet mitään kovinkaan erityistä. Tutkimme Cancunia ja Isla Mujeresia jalan, pyörillä ja bussilla. Söimme hyvin ja runsaasti, nautimme halvoista drinkeistä ja ennen kaikkea vain rentouduimme. Lämpö ja aurinko tekivät tehtävänsä - nyt on akut ladattuina.

Kotimatka oli melkoisen stressaava myöhästyneiden ja peruttujen lentojen takia. Mutta tätä se (lento)matkailu toisinaan on. Paluu arkeen suoritettiin rytinällä koulutehtävien ja muiden pakollisten hoidettavien asioiden kanssa. "Kotonakin" on ihan kiva olla loman jäljiltä.