Yleisiä huomioita vaihto-opiskelusta

Vaihto-opiskelua suositellaan paljon kaikille korkeakouluopiskelijoille ja ihan syystäkin. Vaihdossa kielitaito paranee ja vieraalla kielellä kommunikointi helpottuu samalla kun sopeutuu vieraaseen ympäristöön. Usein myös kurssitarjonta saattaa olla ulkomailla parempi tai erikoistumisalaa ajatellen on kannattavaa lähteä hakemaan oppia Suomen ulkopuolelta. Tietysti hyötyjä on paljon muitakin, opiskeluun liittymättömiä. Monesti pelkästään oman turvallisuusalueen ulkopuolelle lähteminen on kannattavaa, vaikka kurssitarjonta ei välttämättä aivan omaa tutkintoa vastaisikaan.

Tässä vajaa vuoden aikana ollaan saatu käyttää englantia päivittäin. Passiivinen englannin kielen taito on keskimäärin kaikilla suomalaisilla hyvä, mutta aktiivista kielitaitoa on vaikea harjoittaa, jos työssä tai opiskelussa ei tarvitse kieltä käyttää. Omalla kohdallani olen huomannut muutoksia etenkin lukunopeudessa sekä akateemisen tekstin tuottamisessa englanniksi. Ollaan kummatkin selätetty tieteellisiä artikkeleita, joihin ei vuosi sitten oltaisi edes todennäköisesti tartuttu. Toisaalta englannin ja suomen välillä suhaaminen aiheuttaa toisinaan melkoisia aivojumeja, kun kielet alkavat mennä sekaisin. Siihen soppaan kun lisää vielä kansainvälisen opiskelijayhteisön, alkavat saksat ja ruotsit ja englannit ja ties mitkä vielä olla yhtä iloista keitosta. Jos vaihtoon lähtee erityisesti kielitaitoa parantamaan, kannattaa ehdottomasti lähteä koko vuodeksi. Neljässä kuukaudessa työmäärä on niin pieni, että näkyvää kehitystä tuskin tapahtuu, ellei lähtötilanne ole heikko. Vajaassa vuodessa ehtiikin jo saada lukuisista esseistä rakentavaa palautetta ja ylipäätään lukea, kirjoittaa ja puhua - paljon.

Omiin kursseihini olen tyytyväinen, vaikka opetuksen taso onkin ollut todella heikkoa. Mutta aiheiltaan kurssit ovat jaksaneet kiinnostaa ja olenkin vuoden aikana kirjoittanut todella tasokkaita esseitä, joihin en kotiyliopistossa olisi voinut aiheidensa puolesta edes tarttua. Kursseilla on havahtunut kulttuurieroihin myös tieteellisessä maailmassa, Suomen tyyli eroaa meinaan melkoisesti kanadalaisesta tavasta. Toki kulttuurieroja löytyy kampuksen ulkopuoleltakin, mutta loppupeleissä Kanada on varsin samanlainen kuin kotimaakin.

Vaihtoon lähtiessä kannattaa miettiä tarkkaan mitä vaihdolta oikeasti odottaa. Useimmat täällä kohtaamani vaihtarit ovat vain pitämässä hauskaa, eivätkä juurikaan panosta opiskeluun. Ja yleensähän se hauskanpito tarkoittaa viinalla läträämistä - varmasti kaikissa vaihtariyhteisöissä. Ihmisiin tutustuu usein vain pintapuolisesti erinäisissä bileissä eikä vaihtoehtoisia ajanviettotapoja juurikaan ole. Tähän toki vaikuttaa myös täältä puuttuva ainejärjestötoiminta, joka toisi vaihtelua iänikuisiin rymybileisiin. Jos vaihtoehtona on asua vaihtareiden keskellä tai paikallisten keskellä, suosittelen jälkimmäistä, jolloin on mahdollista nähdä muutakin elämää kuin juhlia juhlien perään.

Koska useimmat ovat vain pitämässä hauskaa, on moraali vaihtariympyröissä usein aika kyseenalaista. Vuoden aikana olen nähnyt lukemattomia kertoja miten parisuhteet hajoilevat, koska Vaihtari X on vain pitämässä hauskaa. En siis suosittele kenellekään vaihtoon lähtemistä, jos kumppani jää kotiin tai toisinpäin. En taida tietää yhtäkään tapausta tältä reissulta, joka olisi onnistunut kaukosuhteen ylläpitämisessä ilman valehtelua ja kaksinaamaisuutta. Sen sijaan pariskuntana vaihtoon lähtemistä suosittelen lämpimästi. Vaikka vuosi taatusti aiheuttaa kitkaa parisuhteelle, on se myös mahdollisuus suhteen lujittamiselle. Ilman Esaa en olisi tätä vuotta kestänyt, eikä me kyllä rehellisesti edes mietitty kaukosuhteen mahdollisuutta. Kyse on prioriteeteista ja meidän prioriteetit nyt oli nämä. 

Kanadan plussat ja miinukset

Kohta on koko vaihtovuosi ohi, ja Kanadaa nähty jonkin verran. Toukokuussa nähdään vielä enemmän, mutta tämä lista olkoon nyt ajatuksia ennen loman alkua. Osa plussista ja miinuksista koskee vain Saskatchewanin provinssia, osa koko Kanadaa meidän tämänhetkisten kokemusten perusteella.

Plussaa: paikallinen olut!

 Plussat

1. Urheilumahdollisuudet. Yliopiston tarjoamista urheilumahdollisuuksista kirjoitin jo aikaisemmin täällä. Sen lisäksi täältä löytyy aivan uskomattoman hyvät lenkkeilymaastot, ja uskallan väittää että näin on läpi maan. Luontoa piisaa ja samalla hienoja maisemareittejä kävelyyn, juoksuun tai pyöräilyyn. Lisäksi tietysti rajattomat talviurheilumahdollisuudet.
2. Hintataso. Tietyt tuotteet ovat Kanadassa halpoja. Etenkin kosmetiikka ja vaatteet ovat reilusti Suomen hintoja halvempia, vaikka USAn puolella onkin vielä halvempaa. Leffaan pääsee täällä halvimmillaan kahdella dollarilla ja ravintoloista saa halpaa tai vähintäänkin kohtuullisen hintaista ruokaa ja massiivisia jättiannoksia, joista riittää seuraavallekin päivälle.
3. Kanadalaisten ystävällisyys. Jos pyörit kartta kädessä kaupungilla ja ihmettelet seuraavaa siirtoa, tulee taatusti silmänräpäyksessä avulias kansalainen kysymään tarvitsetko apua. Palvelukulttuuri on reilusti Suomea edellä, joskin tippaus vaikuttaa tähän paljonkin. Ylipäätään emme muistaa juurikaan saaneemme huonoa palvelua mistään.  
4. Pienpanimo-olut. Pienpanimotuotteilla on Kanadassa huomattavasti enemmän kysyntää kuin Suomessa. Tästä johtuen jokaisesta provinssista löytyy panimoita, joiden ensisijaisena tavoitteena on valmistaa omaperäistä ja tunnistettavaa olutta. Saskatoonistakin löytyy oma pienpanimo, entisen proffan perustama Paddockwood, jonka oluet ovat herkullisia ja kohtuullisesti hinnoiteltuja. Näin kevätaikaan parhaiten maistuu kirpeä mutta myös hieman kermainen Czech Mate -lager.
5. Luonto. Jylhää luontoa löytyy ihan ympäri Kanadan, sillä koko maa on todella harvaan asuttua maan maantieteelliseen kokoon nähden. Löytyy havumetsää, Kalliovuoret, preeriaa ja niin edelleen. 
6. Itsepalvelukassat ja pitkät ruokakauppojen aukioloajat. Helpottaa huomattavasti kaupassa käyntiä.

Miinukset saa naaman mykkyrälle tälviisiin.

 Miinukset

1. Tiehuolto. Teitä ei talvella huolleta käytännössä lainkaan. Tästä syystä en ainakaan Saskatoonia pysty kenellekään liikuntaesteiselle suosittelemaan, ellei omaa autoa ole käytössä. Talvella saa toisinaan tarpoa pohkeisiin asti lumessa ja keväällä tiet taas täyttyvät vedestä, koska viemäreitä ei ole. 
2. Autoilukulttuuri. Isojen kaupunkien väliset matkat ovat todella pitkiä, mutta kaupunkien sisälläkin vallitsee autoilukulttuuri. Kävellen on ainakaan Saskatooniin todella vaikea tutustua. Autoilukulttuurista johtuen kaupat ovat keskitettyjä isojen teiden varsille, eikä täällä oikeastaan ole käsitettä "lähikauppa".
3. Vessat ja suihkut. Edelleenkään emme ole täkäläiseen kylpyhuonetouhuun päässeet sisälle. Vessoissa ei ole käsisuihkuja ja suihku on aina pultattu seinään kiinni. Kraanoissa on aina kaksi säädintä, joita pitää millin tarkkuudella hivutella oikeaan suuntaan saadakseen sopivan lämpöistä vettä. Kaiken vessaurpoilun kruunaa väärään suuntaan aukeavat ovet. 
4. Pikaruokakulttuuri. Enough said.
5. Alkoholilainsäädäntö. Alkoholia saa ostaa vain paikallisista "Alkoista", edes mietoja juomia ei pysty ostamaan tavallisesta ruokakaupasta. Ulkona juopottelu on lailla kielletty, joten kesäkuumalla on turha haaveilla oluen nauttimisesta jokirannassa. Lisäksi alkoholin verotus on jopa kovempaa kuin Suomessa. 
6. Asumisjärjestelyt. Kampusalueen solukämpässä asuminen on uskomattoman kallista (yli 400$ kuussa) kopperon tasoon nähden. Ikkunat vetää, termostaatissa on vain on- ja off-asento (vaihtoehdot joko +17 tai +27 astetta), huono sisäilma, kokolattiamatot, kämppisasuminen. Kun asuu preerialla, jossa talvilämpötilat ovat Siperian luokkaa, haluaisi luottaa siihen että omassa asunnossa hommat toimii ja pysyy lämpimänä edes jossakin. Yletön aikuisten ihmisten holhous ei jaksa oikein enää naurattaa, esimerkkinä uhkapelikielto. Kahden vaihtoehdon välillä puntaroivan suosittelemme ehdottomasti valitsemaan kalliimman College Quarterin Seager Wheelerin sijaan. Ensin mainittu on vastavalmistunut asuntokompleksi, jossa ei ainakaan ole 70-luvulla rakennetun kerrostalon ongelmia (koko SW on todella pahasti perusteellisen remontin tarpeessa). Saattaa silti huono nakki napsahtaa kämppisten suhteen, mutta ainakin pysyy lämpimänä eikä tarvitse homeilmaa hengittää.

Siellähän se on, asuintalo loppukesällä kuvattuna

Sekä-että

1.  Sää. Plussaa: Saskatoonissa on lähes poikkeuksetta aina aurinkoista ja kaunis sää. Miinusta: Preeriatuulet 30 asteen pakkasilla koettelee raavastakin miestä. Rannikoilla sää on suotuisampaa, mutta täällä preerialla ja pohjoisessakin varmasti talvikelit ovat toisinaan todella brutaaleja. Ylipäätään loputon talvi alkaa jo kyllästyttää. Esa ei tykkää kun koskaan ei sada.
2. Opiskelu. Plussaa: Mahdollisuus opiskella aihealueita, joihin Suomessa ei ole mahdollisuutta - meidän kohdalla Kanadan kirjallisuus sekä Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen kirjallisuus ja kulttuuri. Miinusta: Opetuksen taso vaihtelee todella paljon eikä oppiaineen sisällä juurikaan ole yhtenäisyyttä. Paikalliset maksavat huikeita summia opetuksestaan, saamatta kuitenkaan vastinetta rahoilleen. Tenttijärjestelmä on Suomeen verrattuna omituinen ja huonosti järjestetty. Opiskelijoiden etuja ei ajeta samalla tavalla, tai jos ajetaan on se tuloksetonta. Ei ainejärjestötoimintaa (ainakaan Saskatchewanin yliopistossa). 
3. Kirjastot. Plussaa: Yliopiston kirjasto on valtava, ja suurimman osan tenttikirjoista saa lainattua koko kurssin ajaksi. Kaupungin kirjastokin pikaisella käynnillä näytti varsin mainiolta, keskittyen aika paljon av-aineistoon. Miinusta: Täkäläinen luokitusjärjestelmä, joka periaatteessa toimisi hyvinkin, mutta on tehoton siinä vaiheessa kun teoksia ei luokitella tai asiasanoiteta kunnolla. Kirjaston työntekijöiden ammattitaidon olen myös kyseenalaistanut useaan otteeseen, enkä oikein arvosta asiakkaan vähättelyä. Jos kykenen itse löytämään tiedon nopeammin kuin alan ammattilainen (mitä toki itsekin olen, mutta kuitenkin tottunut suomalaiseen luokitusjärjestelmään), on koulutuksessa ja ammattitaidossa jotain vikaa.

Kipeänä, taas

Tänään taas heräsin uuteen aamuun flunssan kourissa. Tämä on jo ainakin seitsemäs kerta sairaana täällä ollessa, ja olenkin kovasti miettinyt nyt syitä tähän. Esa on kuitenkin pysynyt täysin terveenä elokuusta asti.

Toivon, että olisin keksinyt mahdollisen syyn jo aikaisemmin, ja olisin voinut anoa siirtoa tästä huoneesta muualle. Tulin nimittäin siihen lopputulokseen, että täällä kopperossani on homeongelma, jonka vahvistaa ikkunan vieressä kupruileva seinä. En tiedä miksi en ole tätä aikaisemmin tajunnut, mutta viimeistään tätä sivua lukiessa ymmärsin yhteyden. 

Oma sairasteluni on ollut jatkuvaa flunssailua, tukkoisuutta, hengitysvaikeuksia, limakalvojen kuivumista sekä yleistä väsymystä ja nukkumisongelmia. Syytin pitkään kokolattiamattoa huonosta sisäilmasta, ja enhän tosiaan edelleenkään tiedä mitä tuon kammotuksen alta mahtaisi paljastua. Oireet helpottavat aina täältä poistuttaessa, ja aina muutaman päivän muualla oleilleena ovat kaikki oireet poistuneet täysin.

Jatkuva väsymys ja flunssailu alentavat vastustuskykyä entisestään ja tuntuukin että olen melkoisessa flunssalimbossa. Nyt vain toivon, että kipeily hellittäisi viimeisten viikkojen ajaksi. No, viimeistään kuun vaihteessa kun vaihdamme maisemaa, pääsen nauttimaan paremmasta sisäilmasta. Sitä innolla odottaen!