Kaikille kirjallisuusnörteille elo Saskatoonissa on toisinaan aika herkkua. Kanadan ja koko maailman mittakaavassa kuuluisia kirjailijoita käy luennoimassa ainakin näin loppuvuodesta lähes viikoittain. Viime maanantaina vierailemassa oli Yann Martel, Life of Pi:n kirjoittaja. Kirjasta tehty elokuva on juuri tullut teattereihin ja Martel oli puhumassa elokuvaprojektista kirjailijan näkökulmasta. Itse istuin valitettavasti luennolla, enkä päässyt kuuntelemaan Martelia. Elokuva pitää kuitenkin käydä katsomassa, sillä kovasti olen kuullut kehuja niin elokuvasta kuin kirjastakin.
Joitain viikkoja sitten eräällä luennollamme vieraili Sharon Butala. Kanadan ulkopuolella Butala ei liene kovinkaan tunnettu, mutta kotimaassaan ihan aiheellisesti kerännyt kunniaa. Olimme aikaisemmin käsitelleet Butalan novellia "Light", joka muuten on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Kaunis ja herkkä tarina kuolemasta. Enimmäkseen Butala puhui kirjoitusprosessistaan ja Pohjois-Amerikan kustantamoista. Täällä on viime aikoina kuohunut melkoisesti, kun isot kustantamot ovat yhdistyneet ja tällä hetkellä suuria kustantamoja taitaa olla vain neljä kappaletta. Jokainen varmasti voi päätellä mitä yhdistymiset tekee julkaisutoiminnalle... Butala ei ainakaan vaikuttanut kovin optimistiselta oman kirjailijanuransa suhteen.
Mielenkiintoisen Butalan vierailusta teki kuitenkin palanen Saskatoonin historiaa. Butala on joitain vuosia sitten julkaissut muistelman kaltaisen tietoteoksen The Girl in Saskatoon. 1960-luvulla Saskatoonissa murhattiin 23-vuotias Butalan entinen luokkatoveri. Murha oli brutaali eikä syyllistä saatu koskaan kiinni. Edelleenkin downtownissa (Searsin takana) on valtava ulkoilmamainos murhatusta kauneuskuningattaresta. Toivottavasti ehdin vielä tällä reissulla lukea tuon kirjan. Tytön kohtalo tuntuu edelleen olevan hyvässä muistissa vanhemmalla väestöllä.
Murhatun tytön kohtaloon liittyy eräs mielenkiintoinen seikka. Tyttö oli todella kaunis ja tämän takia hänen siskonsa ilmoitti tytön paikallisen radiokanavan kauneuskilpailuun. Tyttö voitti ja sai palkinnoksi tavata tuolloin vielä melko tuntemattoman Johnny Cashin. Cash hurmaantui tytön kauneudesta ja jälkipolville jäi muistoksi tämä kappale:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
I don't trust any country that looks around a continent and says, "Hey, I'll take the frozen part." - Jon Stewart