Norjalaisesta ateriasta en valitettavasti muistanut ottaa kuvaa, mutta oi mitä herkkuja meille tarjoiltiin! Kämppikseni Karoline ja hänen poikaystävänsä, joka oli täällä pari viikkoa käymässä, tekivät meille todella maukasta keittoa. Keitossa oli tuoreita vihanneksia, perunaa, yrttejä ja hieman tulinen liemi. Saimme myös maistaa norjalaista ruskeaa juustoa, joka oli aivan mielettömän hyvää. Lunttasin vähän Wikipediasta ja opin että tuo juusto on vuohenmaidosta valmistettua karamelisoitua juustoa. Eli hieman makeaa juustoa, mutta selkesti tuo vuohenmaito kuitenkin maistui siinä myös. Nam! Jälkkäriksi herkuteltiin vielä norjalaista suklaata, joka maistui samalta mitä Maraboun suklaa. Selitys löytyi siitä, että Marabou omistaa norjalaisten suklaayrityksen (Freya tai Freija muistaakseni), joten samoja reseptejä taitavat käyttää. Marabou voittaa täkäläiset suklaayritelmät heittämällä, eli ihan mielelläni makustelin Karolinen tarjoamaan suklaata.
Lauantaina päästiin vielä yllättäen nauttimaan Elmiran valmistamasta iranilaisesta lounaasta. Hän oli kutsunut etiopialaisen ystäväpariskunnan kylään ja pyysi meidät kämppikset saman pöydän ympärille. Ruokapöydän ympärillä sitä oppii paljon toisen kulttuurista ja saimmekin jonkinlaisen käsityksen iranilaisesta (ruoka)kulttuurista, mutta keskustelimme myös paljon Iranin nykytilanteesta. Pääasiassa keskustelu pysyi kuitenkin kepeissä aiheissa, ja niihin uusia makumaailmoja ihmetellessä sitä mielellään keskittyykin. Aluksi söimme suurustettua kasviskeittoa ja tämän jälkeen riisiä, kanaa tomaattikastiikkeessa ja erilaisia paistettuja vihanneksia sekä salaattia. Jälkiruuaksi saimme nauttia ystäväpariskunnan tuomaa suklaakakkua ja jäätelöä. Normaalisti kuulemma jälkiruoaksi Iranissa nautitaan teetä ja jotain makeaa.
Vasemmassa ylälaidassa näkyy alkukeitto, oikeassa alalaidassa kana tomaattisoosissa ja kahdella pannulla vihanneshöystöä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
I don't trust any country that looks around a continent and says, "Hey, I'll take the frozen part." - Jon Stewart