Alkuperäiskansat preerialla elivät ennen eurooppalaisten tuloa puhveleilla. Kivestä syntynyt puhveli on uskomuksissa pyhä ja massiivinen eläin hyödynnettiin kokonaan - liha, sisäelimet, nahka, luut.
Puhvelien metsästyksessä alkuperäiskansoilla oli aivan erityinen menetelmä nimeltä Buffalo jump. 5-6 -vuotias lapsi puettiin puhvelin nahkaan ja voideltiin eläimen rasvalla. Tämän jälkeen lapsi soluttautui puhvelilaumaan ja eli lauman mukana päiviä. Puhvelit suojelivat pienokaisia aina koko lauman voimalla ja tämän takia lauma seurasikin soluttautujaa helposti. Usean päivän aikana pieni lapsi liikutti laumaa lähemmäs ihmisasutusta ja lopulta lähti juoksuun kohti jyrkännettä. Puhvelit seurasivat lasta ja lopulta juoksivat jyrkänteeltä alas. Jyrkänteen reunalla seisoi naisia heiluttamassa kankaita, jotta puhvelit varmasti juoksivat oikeaan suuntaan. Wanuskewinin pihamaalla on taiteilijan näkemys buffalo jumpista:
Päivän lopuksi oli vielä tiipiin pystytys. Opimme miten paljon tiipii merkitsee ja symboloi, samalla kun se tarjoaa suojaa ja lämpöä. Eri heimot pystyy etäältä tunnistamaan tiipiin muodosta, siitä miten tiipiin pystytyksessä käytetyt paalut leviävät tiettyyn muotoon ylhäällä. Tiipiin pystytys kuului naisille ja pystytyksessä kestää siihen tottuneilta vain noin 20 minuuttia.
Päivän aikana käytiin syömässä Wanuskewin ravintolassa. Itse maistelin biisoniburgeria ja Esa söi biisonimuhennosta, joka muistutti melkoisesti suomalaista karjalanpaistia. Lahjatavarakaupassa oli vaikka mitä ihanaa, mutta budjetti oli esteenä. Ostettiin kuitenkin Saskatoonmarjahilloa, jota nautittiin lättyjen kanssa. Saskatoonmarja ainakin hillossa maistuu aika luumumaiselta, ei kovinkaan makealta marjalta. Ehkä makua lähimpänä voisi olla karhunvatukka.
Ei muuten olla kovin vakuuttuneita Root beerista. Tuo litku maistui kofeiinilla ja pahuudella höystetyltä hammaslääkärikäynniltä.