Wanuskewin Heritage Park

Viime sunnuntaina käytiin isommalla orientaatioryhmällä Wanuskewin Heritage Parkissa. Puisto on perustettu säilyttämään alkuperäiskansojen kulttuuriperintöä ja jakamaan tietoutta Saskatoonin ja laajemmassa mittakaavassa Saskatchewanin ja Kanadan varhaisimmista asuttajista. Wanuskewin tarkoittaa mielenrauhaa ja juuri sitä puistossa oli tarjolla. Paikasta olisi saanut enemmän irti pienemmässä ryhmässä tai kaksin, nyt seurue oli aivan liian iso ja meluisa.

Wanuskewin koostuu erilaisista kävelyreiteistä, jotka risteilevät laaksossa. Medicine walk ja Step back in time -reitit antoivat mielenkiintoista tietoa alkuperäiskansojen käyttämistä luonnonlääkintäkeinoista ja ylipäätään vanhoista tavoista. Wanuskewin oli tuhansien vuosien ajan alkuperäiskansojen asuttama, kunnes eurooppalaiset tulivat ja valloittivat. Koko laakso kuului vielä 1980-luvulle asti paikalliselle maanviljelijälle, joka alkoi löytämään maasta kallisarvoisia arkeologisia jäänteitä. Saskatoonin kaupunki tarjoutui ostamaan koko alueen huimalla summalla, ja olisi halunnut perustaa alueelle golf-kentän ja asuintaloja. Maanviljelijä kuitenkin myi alueen Saskatchewanin hallitukselle, joka teki siitä suojelukohteen. Tänä päivänä Wanuskewin tarjoaa suojellun alueen alkuperäiskansojen pyhiin menoihin. Kuvissa näkyy puiston upeita maisemia:

Alkuperäiskansat preerialla elivät ennen eurooppalaisten tuloa puhveleilla. Kivestä syntynyt puhveli on uskomuksissa pyhä ja massiivinen eläin hyödynnettiin kokonaan - liha, sisäelimet, nahka, luut.

Puhvelien metsästyksessä alkuperäiskansoilla oli aivan erityinen menetelmä nimeltä Buffalo jump. 5-6 -vuotias lapsi puettiin puhvelin nahkaan ja voideltiin eläimen rasvalla. Tämän jälkeen lapsi soluttautui puhvelilaumaan ja eli lauman mukana päiviä. Puhvelit suojelivat pienokaisia aina koko lauman voimalla ja tämän takia lauma seurasikin soluttautujaa helposti. Usean päivän aikana pieni lapsi liikutti laumaa lähemmäs ihmisasutusta ja lopulta lähti juoksuun kohti jyrkännettä. Puhvelit seurasivat lasta ja lopulta juoksivat jyrkänteeltä alas. Jyrkänteen reunalla seisoi naisia heiluttamassa kankaita, jotta puhvelit varmasti juoksivat oikeaan suuntaan. Wanuskewinin pihamaalla on taiteilijan näkemys buffalo jumpista:

Päivän lopuksi oli vielä tiipiin pystytys. Opimme miten paljon tiipii merkitsee ja symboloi, samalla kun se tarjoaa suojaa ja lämpöä. Eri heimot pystyy etäältä tunnistamaan tiipiin muodosta, siitä miten tiipiin pystytyksessä käytetyt paalut leviävät tiettyyn muotoon ylhäällä. Tiipiin pystytys kuului naisille ja pystytyksessä kestää siihen tottuneilta vain noin 20 minuuttia.

Päivän aikana käytiin syömässä Wanuskewin ravintolassa. Itse maistelin biisoniburgeria ja Esa söi biisonimuhennosta, joka muistutti melkoisesti suomalaista karjalanpaistia. Lahjatavarakaupassa oli vaikka mitä ihanaa, mutta budjetti oli esteenä. Ostettiin kuitenkin Saskatoonmarjahilloa, jota nautittiin lättyjen kanssa. Saskatoonmarja ainakin hillossa maistuu aika luumumaiselta, ei kovinkaan makealta marjalta. Ehkä makua lähimpänä voisi olla karhunvatukka.

Ei muuten olla kovin vakuuttuneita Root beerista. Tuo litku maistui kofeiinilla ja pahuudella höystetyltä hammaslääkärikäynniltä.

Ensimmäisen viikon tuntoja

Ensimmäinen viikko uudessa kotikaupungissa oli aika rankka sekä henkisesti että fyysisesti. Ehkä enemmän kuitenkin fyysisesti, koska käveltyjä kilometrejä on kertynyt päivittäin noin 20. Erilainen kulttuuri on asettanut haasteita arkielämään. Periaatteessa elo täällä ei eroa paljoakaan Suomesta, mutta monet pienet asiat on tehty täällä niin vaikeiksi, että sormihan siinä suuhun menee. Ihmiset ovat täällä aivan käsittämättömän ystävällisiä ja apua on saanut aina kun on vain halunnut. Huonompien asioiden joukkoon kuuluu etenkin välimatkat. Saskatoon on suunnilleen samankokoinen mitä Turku, mutta selkeästi suunniteltu autoilevalle ihmiselle. Lähin ruokakauppa on 15-20 minuutin kävelymatkan päässä ja kävellen Downtowniin kestää yli puoli tuntia.

Hämmentäviin asioihin kuuluu mm.:

• Sisään päin aukeavat ovet. Ensimmäisenä päivänä koin pienen Shining-hetken, kun sain vessan ovea aukaistua sen verran, että sain kurkistettua ulos (jokainen Hohdon nähnyt varmasti tietää mitä tarkoitan..). Traumatisoiduin niin, etten taatusti tee samaa virhettä toiste. 
• Leipä on aivan käsittämätöntä pullaleipää. En ymmärrä. Ruisjauhojen etsinnät jatkuvat.
• Konservatismi. Tätä on hieman vaikea käsittää, mutta toisaalta täällä olo on avannut silmiä siihen miten vapaamielinen Suomi todella on.
• Opiskelijoiden holhous. Tähän palaan myöhemmin, lupaan.  

Sää on ollut helteinen, vaikka sadepäiviäkin on ollut joukossa. Käytiin hengailemassa meidän asuintalon puistossa, otettiin lungisti (ja nähtiin chipmunk!): 

Yhtenä päivänä käytiin Downtownissa etsimässä elämää helpottavia asioita. Ukkonen yllätti meidät ja ennen kirkastumista nähtiin kaunis tuplasateenkaari. Kuva ei valitettavasti anna oikeutta:

Ps. Joki on nimeltään South Saskatchewan River, muistin viimeksi väärin.

Hyvää huomenta Kanada!

Yli 30 tunnin matkustamisen jälkeen herättiin uuteen aamuun hotellissa. Yöllä kaikki näytti pimeältä ja surkealta, kunnon yöunet nukkuneena ikkunasta avautui tämä näkymä:

Siellä näkyy puiden katveesta Saskatoon River ja joen toiselta puolelta löytyy meidän uusi väliaikainen asumus. Kaksi ensimmäistä orientaatioviikkoa menee kampuksen uudemmassa asuntolassa ja sieltä siirrymme sitten loppuajaksi toiseen asuntolaan.

Meidän matka tänne kesti tosiaan yli 30 tuntia kaikkine selvityksineen ja olo oli eilen sen mukainen. Ensin lento Helsingistä Amsterdamiin ja siellä Esa sai aika haipakkaa siirtyä seuraavalle lennolle, itse jäin vielä hengailemaan kentälle. Oli onni, että kentällä sattui olemaan pieni museo ja kirjasto, siellä kului aika ihan mukavasti. Lento Minnesotaan kesti hieman yli kahdeksan tuntia ja siihen päälle tietysti aivan tolkuton määrä turvatarkastuksia ja ties mitä tarkistuksia. Enpä kyllä haluaisi yrittää Jenkkeihin huonosti valmistautuneena... Vietettiin sitten aika monta tuntia liikaa Minnesotan äärimmäisen flegmaattisella kentällä, kunnes päästiin Saskatoonin lennolle. Lentokentällä odotti rajamuodollisuudet, jotka meni ihan leppoisasti vaikka aikaa kuluikin ihan runsaasti. Rajavartiomies jutteli innoissaan jääkiekosta ja tokihan hän osasi mainita myös turkulaisia jääkiekkosankareita. Tätä varmasti on luvassa koko loppuvuosi. :D

Kentältä otettiin taksi ja tultiin yhdeksi yöksi hotelliin. Tästä voisi Turun yliopistokin ottaa mallia, sillä paikallinen opinahjo maksoi taksimatkamme ja tämän hotelliyön! Eikä kyse ole kyllä mistään kämäisimmästä pikkuhuoneesta, vaan täällä on kaikki suurempaa:

 
 Tästä on hyvä lähteä seikkailemaan uuteen kotikaupunkiin ja käydä hoitamassa asioita. Ihanaa!

Viisumi

Yksi päänvaivaa aiheuttaneista järjestelyistä oli viisumien hankkiminen. Kanadaan siis tarvitsee opiskelijaviisumin aina jos opiskelee maassa yli 6 kk. Muista viisumeista en osaa sanoa, mutta opiskelijaviisumin hakuprosessi oli sen verran monimutkainen etten ihan heti halua sitä paperisotaa tehdä uudelleen.

Suomalaiset pystyvät hakemaan opiskelijaviisumia netin kautta, joko Suomesta tai Kanadasta käsin. Meille viisuminen hakeminen jo etukäteen oli selvä valinta - mitä sitä turhaan pitkittämään, kun joka tapauksessa moiset tarvitsemme. Nettihakemus oli kätevä, mutta sen täyttäminen ei todellakaan ollut nopeaa. Aikaa kannattaa varata sekä hakemuksen täyttämiseen että odotteluun. Odotusajaksi ilmoitettiin noin 12 viikkoa, mutta minä sain jo omani suunnilleen kuukauden odottelun jälkeen. Toivottavasti Esankin saapuu pian. Oikeastaan sain vain PDF-tiedoston, jolla saan sitten Kanadan päässä sen varsinaisen viisumin eli study permitin.

Hakemukseen kannattaa varata sekä aikaa että kaikki tärkeät dokumentit jo valmiiksi. Skannata tarvitsee ainakin oppilaitoksen hyväksymiskirje, todistus varallisuudesta, passi sekä erillinen passikuva. Lisäksi hakemukseen pitää liittää CV ja vastata mitä omituisimpiin kysymyksiin. Ja kyllähän se tietysti maksaakin jotain, 120 CADia muistaakseni.

Vielä on jäljellä ESTAn, eli läpikulkuviisuminen hankkiminen Yhdysvaltoihin. Sitten saakin keskittyä pakkaamiseen, viimeisiin muuttokuvioihin ja läksiäishommiin. Huh.