Ensimmäisen viikon tuntoja

Ensimmäinen viikko uudessa kotikaupungissa oli aika rankka sekä henkisesti että fyysisesti. Ehkä enemmän kuitenkin fyysisesti, koska käveltyjä kilometrejä on kertynyt päivittäin noin 20. Erilainen kulttuuri on asettanut haasteita arkielämään. Periaatteessa elo täällä ei eroa paljoakaan Suomesta, mutta monet pienet asiat on tehty täällä niin vaikeiksi, että sormihan siinä suuhun menee. Ihmiset ovat täällä aivan käsittämättömän ystävällisiä ja apua on saanut aina kun on vain halunnut. Huonompien asioiden joukkoon kuuluu etenkin välimatkat. Saskatoon on suunnilleen samankokoinen mitä Turku, mutta selkeästi suunniteltu autoilevalle ihmiselle. Lähin ruokakauppa on 15-20 minuutin kävelymatkan päässä ja kävellen Downtowniin kestää yli puoli tuntia.

Hämmentäviin asioihin kuuluu mm.:

• Sisään päin aukeavat ovet. Ensimmäisenä päivänä koin pienen Shining-hetken, kun sain vessan ovea aukaistua sen verran, että sain kurkistettua ulos (jokainen Hohdon nähnyt varmasti tietää mitä tarkoitan..). Traumatisoiduin niin, etten taatusti tee samaa virhettä toiste. 
• Leipä on aivan käsittämätöntä pullaleipää. En ymmärrä. Ruisjauhojen etsinnät jatkuvat.
• Konservatismi. Tätä on hieman vaikea käsittää, mutta toisaalta täällä olo on avannut silmiä siihen miten vapaamielinen Suomi todella on.
• Opiskelijoiden holhous. Tähän palaan myöhemmin, lupaan.  

Sää on ollut helteinen, vaikka sadepäiviäkin on ollut joukossa. Käytiin hengailemassa meidän asuintalon puistossa, otettiin lungisti (ja nähtiin chipmunk!): 

Yhtenä päivänä käytiin Downtownissa etsimässä elämää helpottavia asioita. Ukkonen yllätti meidät ja ennen kirkastumista nähtiin kaunis tuplasateenkaari. Kuva ei valitettavasti anna oikeutta:

Ps. Joki on nimeltään South Saskatchewan River, muistin viimeksi väärin.