Mutinaa professoreista

Seuraava linkki olkoon vinkiksi kaikille Pohjois-Amerikkaan opiskelemaan lähteville: Rate My Professors. Sivustolta voi hakea professorin nimellä arvosteluja, jotka antavat edes jotakin käsitystä henkilön opetustaidoista. Itselläni oli sikäli huono tilanne, että Kanadan kirjallisuus -kursseja oli vain muutama, joista otin kaikki, professoreista huolimatta. Viidestä professorista vaihtaisin mielelläni neljä, niin eriskummallista opetusta täällä olen saanut.

Tapaus nro. 1: Canadian Literature in English -kurssilla olen saanut varsin kattavan käsityksen täkäläisen kirjallisuuden alkuvaiheista, niin proosan, lyriikan kuin draamankin osalta. Harmi vain että itse luennot ovat tuskaisimpia ikinä. Keski-ikäinen naisprofessori on erityisen viehtynyt ääneenlukuun. 50 minuutin oppitunnista saattaa 20 minuuttia mennä kuunnelman seuraamiseen. Toki ei riitä, että opettaja itse lukisi pätkiä kirjasta, vaan ääneenluku usemmiten kierrätetään oppilaalta toiselle... aivan kuin ala-asteella!

Tapaus nro. 2: Literature and Colonialism -kurssi alkoi vasta tammikuun alussa, mutta vankan mielipiteen olen jo saanut tämänkin kurssin professorista. Kyseinen professori puhuu ja paljon. Useimmiten niin paljon, että muistiinpanot muistuttavat lähinnä musteläikkää, koska perässä ei vaan pysy. Mitään havainnollistamisvälineitä (esim. PowerPoint) proffa ei tietenkään käytä, saattaahan se edustaa kolonialistista vallankäyttöä. Täällä asetelma on selkeästi se, että opiskelijat ovat alempaa kastia = tyhmiä. Asioita väännetään rautalangasta, mutta silti toisinaan tietyt asiat käsitellään olan kohautuksella (koska kyllähän kaikki tämän nyt tietää jo). Pitkä miinus tulee myös siitä, että aikataulu ei pidä lainkaan. Ei lainkaan. Ja kuka tästä kärsii? No opiskelijat tietysti. Tähän liittyy myös se, että esseeaiheet annetaan todella lyhyellä varoitusajalla ja annetaan samaan rytäkkään törkeä määrä kriittistä tekstiä luettavaksi. En arvosta.

Tapaus nro. 3: Tämähän onkin sitten suosikkini huonoudessaan. Keski-ikäinen miesprofessori pitää tunteja omana stand-up -alustanaan ja voi sitä jatkuvaa vitsailun määrää. Melkoinen nakki napsahti ja saan nauttia tästä professorista läpi vuoden. Nyt tammikuussa alkanut kurssi on osoittanut todeksi sen, että vitsit ovat kirjaimellisesti samoja, viime vuodelta kierrätettyjä. Todennäköisesti samat vitsit ovat kuitenkin kuuluneet professorin repertuaariin sieltä 70-luvun lopulta asti. Kaikkein hämmentävintä vitseistä tekee se, että eivät ne edes koske kulloinkin käsiteltävää kirjaa. Proffan lempiaihe on seksi, ja siitä kyllä jaksetaan vitsailla ja heittää läppää. Huoh! Kyseisen proffan näkemykset kirjallisuuden tulkinnasta ovat melkoisen ahtaita, eikä vaihtoehtoisia tulkintoja kannusteta tekemään. Tästä esimerkkinä syyskauden Western Canadian Literature -kurssi, jonka epävirallinen teema oli "sex, love and breeding". Tämä teema sitten kaivettiin jokaisesta käsitellystä kirjasta väkisin, vaikka niin paljon muutakin tutkittavaa ja tulkittavaa olisi teoksista löytynyt! Kyseinen professori on niin raivostuttavan surkea, että suosiolla jään useimpina päivinä näiltä luennoilta kotiin. Parikymppiset yliopistouransa alussa olevat kyllä jaksavat käydä seksiprofessoria kuuntelemassa, mutta oppivatko ne siellä mitään? Hyvä kysymys.