The girl in Saskatoon

Kaikille kirjallisuusnörteille elo Saskatoonissa on toisinaan aika herkkua. Kanadan ja koko maailman mittakaavassa kuuluisia kirjailijoita käy luennoimassa ainakin näin loppuvuodesta lähes viikoittain. Viime maanantaina vierailemassa oli Yann Martel, Life of Pi:n kirjoittaja. Kirjasta tehty elokuva on juuri tullut teattereihin ja Martel oli puhumassa elokuvaprojektista kirjailijan näkökulmasta. Itse istuin valitettavasti luennolla, enkä päässyt kuuntelemaan Martelia. Elokuva pitää kuitenkin käydä katsomassa, sillä kovasti olen kuullut kehuja niin elokuvasta kuin kirjastakin.

Joitain viikkoja sitten eräällä luennollamme vieraili Sharon Butala. Kanadan ulkopuolella Butala ei liene kovinkaan tunnettu, mutta kotimaassaan ihan aiheellisesti kerännyt kunniaa. Olimme aikaisemmin käsitelleet Butalan novellia "Light", joka muuten on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Kaunis ja herkkä tarina kuolemasta. Enimmäkseen Butala puhui kirjoitusprosessistaan ja Pohjois-Amerikan kustantamoista. Täällä on viime aikoina kuohunut melkoisesti, kun isot kustantamot ovat yhdistyneet ja tällä hetkellä suuria kustantamoja taitaa olla vain neljä kappaletta. Jokainen varmasti voi päätellä mitä yhdistymiset tekee julkaisutoiminnalle... Butala ei ainakaan vaikuttanut kovin optimistiselta oman kirjailijanuransa suhteen.

Mielenkiintoisen Butalan vierailusta teki kuitenkin palanen Saskatoonin historiaa. Butala on joitain vuosia sitten julkaissut muistelman kaltaisen tietoteoksen The Girl in Saskatoon. 1960-luvulla Saskatoonissa murhattiin 23-vuotias Butalan entinen luokkatoveri. Murha oli brutaali eikä syyllistä saatu koskaan kiinni. Edelleenkin downtownissa (Searsin takana) on valtava ulkoilmamainos murhatusta kauneuskuningattaresta. Toivottavasti ehdin vielä tällä reissulla lukea tuon kirjan. Tytön kohtalo tuntuu edelleen olevan hyvässä muistissa vanhemmalla väestöllä.

Murhatun tytön kohtaloon liittyy eräs mielenkiintoinen seikka. Tyttö oli todella kaunis ja tämän takia hänen siskonsa ilmoitti tytön paikallisen radiokanavan kauneuskilpailuun. Tyttö voitti ja sai palkinnoksi tavata tuolloin vielä melko tuntemattoman Johnny Cashin. Cash hurmaantui tytön kauneudesta ja jälkipolville jäi muistoksi tämä kappale:

Marraskuu

Ihmettelin jo aikaisemmin miten hyvin olen välttänyt flunssat ja muut pöpöt täällä. Yleensä ympäristönvaihdos pistää minut ja varmaan useimmat niiskuttamaan ja kröhimään. Flunssa tuli tällä kertaa vähän viiveellä, mutta tuli kuitenkin. Ja melkoinen marraskuupöpö onkin.

Mitään mullistavaa täällä ei ole tapahtunut viime päivinä, vain arkea. Enimmän ajan vie kurssien lopputyöt. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa kandin verran kirjoitustyötä kahteen esseeseen ja vielä viimeisten kirjojen lukemista. Luennot loppuvat aivan joulukuun alussa, jolloin ainakin omat työni pitää olla palautettuna. Sitten alkaakin koekausi, "final exams". Jouluviikolle kestävän kauden aikana pidetään kurssien loppukokeet, jotka on ripoteltu pitkin joulukuuta. Illat menee kirjastolla ja kirjojen parissa, joten päivitystahti on mitä on. Voidaan joulukuun puolella tehdä tilannekatsaus ja tarkistaa ollaanko ihan mökkihöperöidytty.

Ps. Hävittiin meidän viimeinenkin curling-ottelu eikä siis edetty playoffeihin. Meidän kehitys oli huimaa, mutta valitettavasti noudatti laskevaa kaarta. Kauden ensimmäisessä ottelussa saatiin peräti 4 pistettä, viimeisessä vedettiin pohjanoteeraus ja jäätiin nollille. Onneksi aina on ensi vuosi!

Pitkä viikonloppu

Maanantaina täällä vietettiin Rememberance dayta eli ensimmäisen maailmansodan päättymisen muistopäivää. Yliopisto oli suljettuna, joten meille napsahti pitkä viikonloppu. Useimmat vaihtarit käyttivät tilaisuuden matkusteluun, mutta me jäimme nauttimaan talvisesta viikonlopusta Saskatooniin.

Perjantaina käytiin katsomassa yliopistolätkää, kun Huskies kohtasi Reginan jääkiekkojoukkueen. Peli oli viihdyttävä, joten varmasti jatkossakin tulee kotipelejä käytyä katsomassa. Täällä opiskelijat pääsevät kaikkiin kotipeleihin ilmaiseksi, eikä peleissä vietetty aika mene taatusti hukkaan. Yleisö kannustaa omiaan kovaäänisesti ja väliaikaohjelmiin on panostettu. Perjantain pelissä erätauolla jäälle luisteli (tai enimmäkseen konttasi) n. 6-vuotiaiden pikkupoikien joukkue. Vääntö oli kova ja maalejakin nähtiin!

Koko viikonloppu oli varsin luminen ja kylmä, -23 ja tuulen kanssa enemmänkin. Ensimmäistä kertaa tänä talvena oli pakko kaivaa pitkät kalsarit ekstralämmikkeeksi sunnuntain retkelle. Kävimme keskustassa ilmaisessa Mendel taidegalleriassa, joka ainakin näkemiemme näyttelyjen perusteella on perehtynyt nyky/käsitetaiteeseen. Retki oli ehkä pienoinen pettymys, mutta silti viihdyttävä, täällä kun ei taidetta kovin usein pääse ihastelemaan. Matkalla bussipysäkiltä galleriaan nappasimme muutaman kuvan lumisesta maisemasta. Valkoiseen käärittynä tämä kaupunki on huomattavasti kauniimpi. Jokikin on alkanut jo osoittaa jäätymisen merkkejä. 

Winter wonderland

Yön aikana pyrytti lunta 10-15 senttiä. Maa on ihan valkoisenaan ja todellakin näyttää talven ihmemaalta. Kauppareissulla nappasin muutaman kuvan, harmi vaan että taivas oli ihan harmaana eikä lumen tuoma kirkkaus välity kuvista.