Viimeistä viedään

Kotiin on palattu ja jälkipyykki pesty. Mitä vaihtovuodesta jäi käteen?

• Kavereita ja tuttuja ympäri maailman
• Mielettömiä muistoja meidän reissuilta ympäri Amerikan mantereen vuoden aikana
• Nastoja maailmankarttaan
• Tonneittain lisää kärsivällisyyttä
• Muistoja, joita vaalitaan varmasti koko lopun elämää
• Mielenkiintoisia kursseja ja vahvistuneet ajatukset erikoistumisaloista
• Vahvistunutta kielitaitoa ja kyky käyttää englantia tilanteessa kuin tilanteessa 
• Ikävä tiettyjä kanadalaisia juttuja kohtaan, kuten yletön ystävällisyys ja neljän litran maitotonkat
• Valtavasti uusia kokemuksia, jotka muuten olisivat jääneet kokematta
• Tyhjyyttään ammottava kukkaro
• Syventynyttä rakkautta omaa kumppania kohtaan

Vuosi Kanadassa oli melkoista tunnemyrskyä ja vuoristorataa, mutta kasvattavaa sellaista kuitenkin. Tämä blogi päättyy tähän, eikä uusia päivityksiä enää tule. Kysymyksiä saa kuitenkin lähettää kommenttiboksiin taikka profiilista löytyvään sähköpostiin ja vastaan parhaani mukaan. Aivan sivun alhaalta löytyvät tunnisteet, joiden avulla voi siirtyä tunnisteen alle niputettuihin kirjoituksiin. Toivottavasti blogista on ollut iloa ja apua muillekin kuin omalle äidille ja iskälle!

Jokaiselle vaihtoa miettivälle opiskelijalle sanon vain yhden sanan: lähde! Vaihtovuosi on aivan mieletön mahdollisuus kokea uusia asioita, nähdä maailmaa ja venyttää omia rajojaan. Koskaan toiste ei maailmalle lähteminen ole yhtä hyvin tuettua ja yhtä helppoa. Vuosi voi osoittautua rankaksi, mutta se mitä vuodesta jää käteen on sen arvoista.

Kiitos.

♥

Road tripin parhaat palat

Koko kesä on vierähtänyt Suomessa ja nyt on hyvä aika virkistää muistia ja paljastaa meidän suosikit toukokuiselta road tripiltä. Reissun päällä tuli tosiaan nähtyä melkoisesti kaikenlaista, ja tämä olkoon lista kaikista aivan parhaista jutuista. Luulenpa, että jokaisella matkalaisella jäi mieleen eri jutut, mutta sehän matkailussa hienoa onkin - miten eri tavalla asioita voi kokea. Jokaista listassa mainittua paikkaa voin lämmöllä suositella ja lämmöllä olen myös tallettanut muistoja sydämeen ja pääkoppaan näistä paikoista.

• Kalliovuoret. Kanadassa the Rockies on ihan ehdoton matkakohde eikä tuota vuorimaisemaa kannata missään nimessä jättää välistä! Kalliovuoriin liittyy ehkä parhaat muistot koko matkalta - päivävaellukset paahtavassa kuumuudessa ja toisena päivänä upottavassa lumessa, villieläinten bongailu, jylhät maisemat ja mieletön rauha. Luontomatkailijalle ja liikuntamatkailijalle hyvä kohde, joka tarjoaa nähtävää aivan niin paljon kuin jaksaa katsoa. Toukokuussa turistien määrä oli todella vähäinen, mutta kesäisin ilmeisesti ruuhkaa riittää. Kalliovuorten alue koostuu kansallispuistoista, jotka ovat todella huolella ylläpidettyjä ja kävijät kunnioittavat näkemäänsä. Täällä yöpyminen oli suhteellisen huoletonta näköalapaikoilla. Villieläimiä tosiaan vipeltää ihan kaupunkialueillakin, eli varovaisuutta! Kilteiltä näyttävät valkohäntäpeuratkin saattavat keväällä kiima-aikaan olla melkosia tappokoneita.

Vaellus huipulle ja kaukaisuudessa siintää lumihuiput.

• Banff , Jasper ja Whistler. Kaupungeista jäivät mieleen nämä todella positiivisesti. Jokaisella oli oma tunnistettava tunnelmansa ja olivat samanaikaisesti sekä nuorekkaita että (anteeksi ilmaukseni) eläkeläishenkisiä. Alppiarkkitehtuurin keskellä tunsi olevansa todellakin lomalla. Emme ehtineet viettää kovinkaan paljon aikaa näissä kaupungeissa, mutta etenkin (talvi)urheilijoille nämä kaupungit toimisivat hyvinä tukikohtina. Kaikkein parhaiten näistä kaupungeista on jäänyt mieleen Whistlerissä aivan auton läheltä löntystellyt mustakarhu!

Lekottelemassa Whistlerin olympiarenkaissa

•  North Cascadesin kansallispuisto. Tämä Washingtonissa sijaitseva kansallispuisto oli Esan suosikki koko matkalta. Koko alue oli kuin sumuista satumetsää. Kanadan kansallispuistoihin verrattuna tämä puisto tuntui luonnontilaisemmalta - vastaantulijoita ei näkynyt juurikaan eikä näköalapaikkoja ollut yhtä tiheässä. 

North Cascadesin unimaisemaa

•  Osoyoosin laakso. Lämmin, viininviljelyyn soveltuva ilmasto antaa hyvät puitteet pienille päivätissutteluille. Täältä tosiaan löytyy viinitiloja aivan vierivierestä ja hyvin erilaista maisemaa mitä muualla Kanadassa näkee. Viinihifistelijöiden kannattaa jo etukäteen ottaa selvää viinikierroksista sekä  viinitilojen erikoisuuksista. Me käytiin tutustumassa Burrowing Owl -viinitilaan, jossa myös haisteltiin ja  maisteltiin tilan herkkujuomia. Osoyoosin laaksoon matkaavan kannattaa hankkia viinilehtinen, johon on merkitty turisteille mieluisimpia viinitilaelämyksiä. Kannattaa matkan varrella piipahtaa myös Planet Bee -hunajafarmille. Tämä on ehdoton pysähdyspaikka hunajan ystäville! Myynnissä on mitä erikoisimpia hunajatuotteita ja paikan pitäjät kertovat avuliaasti hunajan tekemisestä sekä hunajan vaikutuksista. Planet Bee valmistaa myös hunajaviiniä (mead) ja kannattaakin täällä vieraillessa pyytää maistiasia viinitilan tuotteista. Meille tarttui mukaan yksi pullo palkittua, todella raikasta hunajaviiniä jotakin tulevaisuuden erityistilaisuutta varten. 

Muutama viiniköynnös

•  Sea-to-Sky-Highway. Harvoin näkee yhden ajopäivän aikana niin paljon muuttuvaa maisemaa, mitä tämän tien varrella. Mielenkiintoisen tästä tiestä teki aromaisemat, joita ei olisi osannut Kanadaan yhdistää edes ajatuksen tasolla. 

Mutkittelevia teitä riitti

•  Vancouver. Vaikka luontomatkailusta pidänkin, olen ehdottomasti enemmän kaupunkimatkailun ystävä. Vancouver tuntui heti kotoisalta suurkaupungiksi ja täällä olisin mielelläni viihtynyt pidempäänkin. Kaupunki tuntui ruokahifistelijän mekalta ja kaitpa täällä shoppailtavaakin olisi riittänyt. Stanley Park tarjosi hyvät puitteet päiväkävelylle ja suosittelenkin kävelemään puiston ympäri noin kahdeksan kilometrin mittaisen reitin. Vancouverissa kannattaa käydä myös Capilano -riippusillalla. Melko tyyriin pääsylipun vastineeksi saa nauttia sademetsän ihmeistä, Kanadassa! Itse silta ei tarjoa paljoakaan jännitystä, mutta puisto itsessään on todella mielenkiintoinen paikka. 

Stanley Parkin toteemipaalut

• Vancouver Island. Käytiin saaren pääkaupungissa Victoriassa, jonne pääsee Vancouverista lautalla kätevästi. Meidän kohdalle osui sateinen ja kylmä päivä eikä kaupunki siksi näyttänyt parhaita puoliaan, mutta silti pidin kovasti paikasta. Museoiden ystäville Royal BC Museum on todella mielenkiintoinen paikka. Museoon kannattaa varata useampi tunti ja hyvät kengät, nähtävää nimittäin riittää aivan valtavasti.

• Winthrop, Washington. Tämä pieni villin lännen kaupunki Jenkkien puolella oli aivan ihastuttava päiväpysähdyksen kohde. Kaupungin pääkadulla riitti katseltavaa eikä sekään haitannut, että kaikki on juuri turisteja varten. Täältä jäi hyvä ja kepeä mieli. Erityisesti suosittelen käymään pääkadun varrelta löytyvässä hattukaupassa, joka valikoimallaan ylsi parhaaksi näkemäkseni hattukaupaksi. Myytiin siellä toki muutakin cowboy-kamaa. 

Mennyt aika ja nykyaika sulassa sovussa

•  Sedro-Woolley, Washington. Tämä pikkukaupunki oli niin satunnainen ja omituinen pysähdyspaikka, että jäi mieleen. Jos haluaa kokea pysähtyneen, amerikkalaisen pikkukaupungin, kannattaa suunnata tänne. Isän syntymäpäivälounas "nautittiin" paikallisessa dinerissa, jossa suurin osa ruuasta noukittiin suoraan pakkasesta. Illan kruunasi keilailuottelu old school -keilaradalla, juuri sellaisella joita elokuvissakin näkee. 

• Toronto. Kaikista Kanadan kaupungeista tämä oli ehdottomasti suosikkini. Heti keskustaan saavuttua olo tuntui kotoisalta ja hyvältä. Täällä on helppo suunnistaa, nähtävää riittää mahdottomasti, mutta kaikki on ydinkeskustassa kävelymatkan päässä. Toronto on varmasti myös ruokahifistelijän mieleen. Torontossa käytiin Hockey Hall of Famessa, joka tarjoaa lätkäfaneille (ja oikeasti kyllä muillekin) moneksi tunniksi katseltavaa ja kokeiltavaa. Täällä kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa 3D-minielokuva, joka on todella todentuntuinen. Torontossa kannattaa myös käydä historiallisella panimoalueella, ja siellä erityisesti Mill St. -panimon olutkierroksella. Täysin ilmaiseksi saatiin maistella eri olutlaatuja ja saatiin infoa oluen valmistuksesta. Erityisesti pidin oluttynnyreiden välissä pidetystä keskustelutuokiosta, jossa panimomestari kertoi panimon historiasta ja tuotteista sekä tietysti oluenvalmistuksen hienovaraisista nyansseista. Jäätiin vielä panimon yhteydessä sijaitsevaan ravintolaan syömään ja voin lämmöllä suositella ravintolaa kaikille. Eikä muuten kannata jättää oluita maistelematta - tämän panimon tuotteista löytyy meinaan oluita myös niille, jotka eivät perinteisestä oluesta välitä (kuten allekirjoittanut). Käytiin myös Royal Ontario Museumissa, mutta ajanpuutteen takia ehdittiin näkemään vain yksi mielenkiintoinen valokuvanäyttely. Tänne jos suuntaa, kannattaa melkeinpä varata useampi tunti (tai vaikka koko päivä!), tai päättää jo etukäteen mitkä näyttelyt haluaa nähdä. Meiltä jäi Torontossa välistä perinteiset CN-Tower sekä Niagaran putoukset, mutta ei haittaa. Meille Toronto silti näytti parhaat puolensa. 

Toronto kaikessa komeudessaan